Kesäreissu Hossaan

6- 8.7.2012

Heinäkuussa kävimme Jatan kanssa pienen lomaretken hossassa. Mökki oli varattu Siirtolan kelomökeiltä ja hintakaan ei päätä huimannut, ilmainen kun oli. Viime vuoden kalakisan voitto nimittäin napsahti lohisarjassa meikäläiselle.

Mökille saavuimme perjantaina iltamyöhällä ja kun keli oli hieno, kävimme saunan lämpiämistä odotellessa soutelemassa tyynellä mökkijärvellä. Lauantaina herättyämme lähdettiin kalalle umpivalkeiselle. Matkalla pysähdyimme hossan luontokeskukseen, josta nappasimme veneen avaimet mukaan. Järvellä ilta oli aurinkoinen ja tuulikaan ei juurikaan puhaltanut. Siis hieno soutuilta oli luvassa. Ekaa tärppiäkään ei kauaa tarvinnut odottaa, kun kultapunaiseen vaappuun nasahti komea taimen. Kalalla oli pituutta noin 45cm ja paino reilu kilo.

Seuraavaa kalakontaktia pitikin odottaa pitkälle iltaa, mutta tärpit olivat niin varovaisia että kalat irtosivat heti. Pitkä päivä vesillä alkoi jo siihen malliin väsyttää, että päätimme Jatan kanssa palata mökille saunomaan. Toisille uhosimme, että tänäiltana varmasti käymme järvessä uimassa vaan niin se talviturkki vain jäi heittämättä.

Sunnuntaina luovutimme mökin avaimen ja samalla tein uuden mökkivarauksen syyskuun eka viikonlopulle. Sillon lähdetään taas jätkäporukalla taimenjahtiin ennen kuturauhoitusta. Siirtolan emäntä minulle hieman vinoilikin, että onkos se sitten jo A- luokan reissu syksyllä? :)

Paluu Simojoelle

15-16.6.2012
Aikoinaan tuli Simossa asuttua tovi ja silloin kalastelin Simojoella harvase ilta. Sieltä myös ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan meriloheni olen saanut. Nyt tuli reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen palattua simon virroille lohi mielessä. Tänä vuonna on lohien nousu ollut huomattavasti parempaa mitä viimevuosina ainakin jos kaikuluotaimen lukuihin on uskominen.

Perillä simon lohirannassa olimme Jussin kanssa perjantai iltana kuuden maissa ja taas tutut kuviot eli vaelluskota jokivarteen pystyyn ja välipalan jälkeen kalalle. Ilta aloitettiin hanskakosken alusta kalastaen. Aurinko paistoi ja vesitilanne oli joessa hyvä. Jussi on samasta paikkaa useamman lohen rantauttanut ja usko oli kova, että tässä se lohi pysähtyy ennen kosken läpi nousemista. Vasta auringon laskeuduttua mailleen saimme ensimmäisen havainnon lohesta kun alavirrassa kävi iso kala pinnassa läiskäyttämässä. Ei sille perho vain tuntunut kelpaavan vaikka joka laskulla erilaista tulikin siiman päähän sidottua.

Kun kello kävi jo yö kahta päätimme luovuttaa siltä iltaa ja palata kotaan nukkumaan. Aamulla kello herätti yhdeksän aikaan ja palasimme samoille paikoille. Lasku toisensa jälkeen kalastimme kosken alustaa vaan tapahtumia saatikka merkkejä lohesta ei näkynyt. Erään laskun jälkeen Jussi totesi, että kuuluipa Sagen vavasta heiton aikana ihme rusaus. Totesimme, että uusi korkkikahva vain hakee paikkaansa, mutta jo seuraavalla laskulla ääni kuului uudestaan. Kyllä se pehana vaan nyt katkesi kun rannassa huomasimme pitkittäisen halkeaman alimmaisen sektion päässä. Leiriin palattuamme kuulimme lohirannan emännältä että eräs virvelimies oli saanut hanskan niskalta 7,4kg lohen.

Ketutusta lievitti sentään lohirannan emännän keittämä lohisoppa ja pienet päiväunet kodassa. Päiväunien jälkeen purimme leirin ja pakkasimme romut autoon. Suuntasimme iltakalaan lohirannan alapuolelle louhikarille, jossa kuuleman mukaan oli edellisenä iltana näkynyt kaloja enemmänkin. Ilta oli kuuma, ihan liian kuuma. Auringon laskeuduttua alkoi taas tapahtua, kun kosken niskalla alkoi pintoa tittiluokan kala. Vaan eihän sille mikään kelvannut vaikka kuinka nenän eteen tarjosi.

Kahlasin sitten keskelle koskea jossa näkyi isomman kuohun alla syvempi monttu. Ajattelin että siihen se pysähtyy voimia keräämään jatkaakseen nousuaan. Ennen kuohua kahlatessani perho valui virran reunaan, kun vapa välitti kunnon tärpin. Nostin kepin pystyyn ja kela alkoi välittömästi huutamaan kalan syöksyessä alavirtaan. Huusin että nyt on titti kiinni ja ampaisin perään sen mitä vyötärövesissä pääsin. Jussi kelasi alavirrassa vehkeet vesiltä ja lähti vastaan. Kala oli jo lähellä rantaa kun se läiskäytti pinnassa ja paljasti vihreänkirjavan kylkensä. Voi he****i se on, HAUKI! Kohta kolmikiloinen koskihauki oli maissa ja sain putkiperhon irroitettua sen leukojen välistä. Onneksi se oli purrut putkea eikä peruketta.

Siinäpä olikin sitten tämän reissun kalakontaktit mukaan lukien Jussin loppuliusta saama hauenpuikkari. Vaan nyt jos on mahdollisuutta kannattaa simojoelle suunnata, sillä kalaa on nyt joessa paremmin kuin vuosiin. Tätä juttua kirjoittaessa simon lohilaskuri näyttää lukemaa 778 kpl lohia, kun viime vuonna samana päivänä luku oli vain 271 lohnaketta. Myös positiiviset kalaraportit simolta houkuttaa lähtemään uudelleen joelle.



Vaan heinäkuun lopulla odottaa kesän kohokohta. Utsjoki ja tenojoki, seitsemän päivää vain pelkkää kalastusta!!! 

IIjoki Jurmu 27-28.5.2012

Moro taas. Nyt on "oikean" kalan pyynti aloitettu ja nuo kenkänaamat saa minun puolesta uiskennella toistaiseksi rauhassa. Sunnuntai iltana kalalla oltiin siinä kuuden jälkeen laitettuamme ensin kodan pystyyn. Heti joelle päästyä tuntui kala olevan hyvällä syönnillä kun ensimmäisillä heitoilla tartutin 40cm harrin. Hetki tämän jälkeen mustaa larvaa taas vietiin, mutta tällä kertaa haaviin pötkähti 37cm taimen. Ajattelin, että kerta kala on näin syönnillään, otetaan ruokakalat vasta huomenna.

Jussi teki fiksummin ja papitti pari komeaa harjusta heti ekalta illalta. Yötä kohti kalan tulo hiipuikin ja seuraavana päivänä oli vieläkin nihkeämpää. Muutamia kuitenkin tuntui pohjan tuntumassa uitetut larvat kiinnostavan ja myös tapsin ylimmäiseksi jätetty ministreamer toimi välillä todella hyvin. Pikkustreamerin kala kävivät välillä hakemassa aivan pintakalvosta.

Yksi vauraampi tärppi sattui yöllä hämärän hetkillä kun virittelin tuplakätiset lohivehkeet heittotreeniä varten. Päätyperhona ui tuolla hetkellä legendaarinen Juice, kun ison virran reunasta tuntui pieni pukkaus, jota seurasi mukava läiskäys, mutta eipäs vaan tarttunut. Jatkoin heittoharjoituksia ja parin heiton jälkeen samassa kohtaa tärppäsi isosti. Lohivapa välitti muutaman ison junttauksen, jonka jälkeen kala oli tiessään Mikä lie ollutkaan vaan taimenelta se tuntui.

Maanantaina juuri kun ajattelin alkaa palailemaan kodalle loppuliu'usta tarttui mukavan tuntuinen kala. Tämäkin otti ylätapsin minariin ja meinasipa väsytys mennä hieman hankalaksi kun pääty larvaan tärppäsi väsytyksen aikana mittaharri. Harri rimpuilu kuitenkin itsensä irti ja taimen kopsahti haavin perälle. Kala oli kaunis ehjäeväinen taimen jolla mittaa oli 42cm. Pappi heilahti, koska kotiväelle ruokakala tuli luvattua.

Hieno avausreissu ja kalan tulo yllätti vaikka vettä oli niinkin paljon vielä joessa. Tulva-aikaan kala tosin tuntui löytyvän aivan rannan tuntumasta, joten sekään niin haitannut.



Seuraava reissu koittaa parin viikon päästä ja silloin olisi tarkoitus lähteä kopaisemaan Simojoki. Onhan siitä kymmenkunta vuotta kun siellä viimeksi olen kalastanut ja myös ainoan meriloheni saanut. Sitä odotellessa perhonsidontaspigotti savuaa ja rasiat täyttyvät lohisutturoista.

Maalintujen perässä Puolangalla

 26-30.10.2011

Keskiviikkona ilta yhdeksän aikoihin saavuimme Antin kanssa Puolangan mökille lintujahtiin. Sille iltaa ei tosin enää metsään ehditty vaan lämmitimme mökkiä ja tietenkin saunan.

Torstai aamuna aloitettiin sitten tositoimet laattaalta, tutuilta metsomailta. Jo mennessä näkyi puissa kolme metsokukkoa, mikä lupaili hyvää. Mutta päivän käveltyämme saimme huomata, ettei lintuja samoilta tutuilta seuduilta löytynytkään vaan havaintona oli ainoastaan yksi kaukaa lähtenyt metso ja muutama pyy. Tästähän me emme tietenkään lannistuneet vaan vaihdoimme taktiikkaa ja siirryimme illaksi kuvastamaan teeriä erään korkean vaaran rinteeseen josta oli mahtavat näkymät kauas Puolangan korpimaille. 

Juuri kun viimeistä samettiteertä nostimme männyntaimen latvaan alkoi vaarojen alangoista nousta kymmenittän teeriä lentoon. Ne kiertelivät pitkin rinteiden reunoja ja lopulta nousivat kaskien laidoille puihin. Osa lensikin melko läheltä meitä, mutta haulikolla ei yltänyt ja kiväärihollille eivät jääneet. Yksi kukko kuitenkin kaarsi kuvillemme ja rinnettä ylöspäin ryömimällä pääsin melkein haulikkohollille, mutta ei aivan.  Vaan ihan luontoelämyksenä oli mahtava katsella satoja ympärillämme kierteleviä lintuja.

Perjantai aamuna kello herätti hyvissä ajoin ja suunnitelmana oli teerenkuvastus samalla hakkuuaukean rinteellä, jossa illalla lintuja oli näkynyt. Ongelmana vaan aamulla oli sankka sumu joka peitti näkyvyyden ja selvästi haittasi teerien aamulentoa. Yksi natu otti kuitenkin kuville ja Antti sen pääsi haulikolla poksauttamaan. Kohta erehtyi toinenkin joka pysähtyi vaaran alarinteessä olevaan korkean männyn latvaan. Pilkun ristikolle se saatiinkin ja Antti pudotti linnun noin 130 metrin matkalta.

Lento oli kuitenkin selvästi eilisiltaa vaisumpi ja päätimme lähteä harppaamaan mökin läheisiä metsiä. Metsälenkiltä saatiinkin vielä yksi pyy joka edestäni lentoon hyppäsi. Paluumatkalla erään pienen suokaistaleen reunapuista lähti vielä kolme metsoa vaan niin kaukaa. Mökillä syötiin pikainen välipala, että ehdittäisiin vielä kaskelle teerien iltalentoa odottamaan.  Iltalento jäi tosin taas vaisuksi kun koko päivän kestänyt sumu muuttui vielä sateeksi.  Pimeällä ajelimme mökille Jamppaa odottelemaan ja saunaa lämmittämään.

Lauantai aamuna satoi vettä, joten herätyskellot heitettiin seinään ja jatkoimme unia vielä jonkun tunnin. Päivällä pakkasimme taas eräreput ja hipsimme metsään. Tälläkeraa lähdimme katselemaan uusia maisemia ja yritimme etsi lintuja kaskien laidoilta kun ei niitä perinteisiltä paikoilta löytynyt. Vaan eipä niitä näkynyt nytkään vaikka kävelimme niin uskomattoman hienoja maastoja, jotka suorastaan haisivat kanalinnuilta. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä kyttäämään kuvastuspaikallemme, mutte tuottanut sekään tulosta vaikka joitain parvia ennen iltahämärää näkyikin.

Sunnuntaina meinasi hieman hapottaa kun edellinen ilta hieman myöhäiseksi vänähti, sillä eräällä sattui launtaina olemaan synymäpäivät joita juhlittiin saunoen ja Topi Sorsakosken tuotantoa kuunnellen.   Metsään kuitenkin taas lähdettiin ja alkumatkasta saatiin pyy reppuun ja samat metsotkin meitä taas goijasi. Kyllä ne osaavatkin aina lähteä niin kaukaa. 

Olihan se taas mukava reissu vaikkei saalista niin tullutkaan. Raikasta ilmaa saatiin kyllä senkin edestä.

Loppukevennyksenä vielä, miksi on hyvä olla hirvimies!    (Jos vaikka lintuja ei niin sattuisi tulemaankaan)

Nuorten päivä

Metsästyksen jännitys piilee siinä, ettei koskaan aamulla eväitä reppuun pakatessa voi tietää millainen jahtipäivä on tulossa. Tämä päivä oli taas yksi niistä mieleenpainuvimmista ainakin minulle ja Irrille.

Aamusta lähdimme kopaisemaan kursun aluetta, jonka ympärille passit oli viritetty. Alue haravoitiin jopa kolmen koiran voimin, mutta vain yksi hirvi siitä löytyi. Jouko onnistui vasattoman naaraan nuoremmalle hirvikoiralleen kaatamaan. Mekin isännän ja Irri-koiran kanssa kursun aluetta useita tunteja harvavoitiin tuloksetta. Makkaranpaisto tauon aikaan saatiin kuuma vinkki juuri tien ylittäneestä hirvestä

Kun savukäyrät oli "suojanpuolelle" siirretty aloitimme passaamaan tätä hetki sitten havaittua hirveä.  Itse menin hongistontielle passiin ja isä pudotti Irrin kuumalle jäljelle Ojalanperäntieltä. Navigaattorin näytöltä passissa koiran työskentelyä seurasinkin ja lopulta pitkän seurannan jälkeen hautakankaasta koira saikin hirven haukulle. 

Isän kanssa soiteltuani kuulin, että nyt olisi tilaisuus päästä hiipimään haukulle. Noh, kahtakertaa ei tarvinnut houkutella ja noin 250 metrin päästä tuulen alta lähestyminen alkoikin. Oli vain niin uskomattoman tiheää ryteikköä ensimmäinen suonläntti ennenkuin maasto nousi pienelle taimikkoa kasvavalle kumpareelle. Jo ennen kumparetta ajattelin lähestymisyritykseni olevan valmiiksi tuhoon tuomittu, mutta Irrin 90 haukausta/min paukuttava seisontahaukku peitti risujen rapsahtelut alleen.

Niin pääsin noin 40-50 metrin päähän kummun alalaitaan, mutta peitteisen maaston takia en nähnyt koiraa tai hirveäkään. Siinä vaiheessa ajattelin, että nyt on vain pakko odottaa kumpi tekee virheen ensimmäisenä. Se on joko minä tai hirvi! Sitten se virhe tuli, mutta onneksi se sattui hirvelle kun se astui noin kymmenen metriä alatuulen puolelle kävellen hartian levyiseen aukkoon n. 35 metrin päähän minusta. Hetkeäkään ei ollut aikaa epäröidä ja ammuin sonnia lapaan.

Sonni ottikin laukauksesta yllättävän rynnäkön suoraan minua kohti! Kyllä meinasi tulla tosissaan paskat housuun kun yli 200kg sarvilla varustettua karvakasaa juoksee täysillä kohti. Kerkesin sentään ladata ja viimeinen laukaus lähtikin päin kohti juoksevaa urkkia alle kymmenestä metristä, jonka jälkeen tein vaistomaisen väistöliikkeen (syöksyn) lähikuusien taakse. 

Hetken päästä kuulin Irrin haukun noin sadanmetrin päästä ja haukusta tiesin sonnin elämänkaaren päättyneen ja kalsaripyykiltäkin onneksi vältyttiin. 

Tämä päivä oli nuorten juhlaa, niin koiran kuin miehenkin. 

Nylkyvajalla totesin ensimmäisen laukauksen olleen jo tappavan. Oli lävistänyt samalla keuhkot ja sydämmen, mutta toinen paniikkilaukaus meni turvasta läpi osuen rintaan. Turhaanpa siis toisen kerran ammuin, mutta onneksi ei suolia puhjennut.

Kaato seisontahaukulta

Alakitka 22-24.8.2011

Maanantaina lähdettiin Jussin kanssa kohti Kuusamoa tavoitteenamme Paanajärven suurtaimen. Perillä oltiin illalla joskus seitsemän aikoihin ja kun kota oli pystytetty ja kalakamppeet joen varressa viritetty, kävikin kello jo kymmentä. Ensimmäisenä yönä kalastus aloitettiin kalliosaaren alapuoliselta ottipoolilta. Ainoa kalakontakti sattui sinäyönä toisella laskulla, kun rannantuntumassa siimassani tuntui pari syvempää potkua. Kala ei vain tarttunut, mikä lie sitten olikaan.

Sitä sitten tahkosimme kolmeen asti aamulla kunnes väsymys voitti ja painuimme takaisin kodalle. Kyllä kalliosaareen rantaan laskeutuva jyrkännepolku oli maineensa veroinen kalamiehen kunnon mittarina. Kyllä siinä kalamiehen paita kastuu jokivarteen laskeutuessa, puhumattakaan takaisin nousemisesta.

Aamutuurilaista näytti väsyttävän. Kesken erään laskun rannalta alkoi kuulua mahdoton karjunta. Kohta selvisi, että myyrä oli kiivennyt pitkin nukkuvan kalamiehen naamaa! 

Seuraavana iltapäivänä herättyämme pakattiin taas kamppeet reppuun ja tallusteltiin jokivarteen. Nyt laskeuduttiin hieman loivempaa rinnettä kalliosaaresta hieman ylävirtaanpäin sijaitsevalle heinäniemelle. Matkalla heinäniemeen piti tosin pysähtyä pariin otteeseen kuvaamaan uskomattoman mahtavia maisemia. 

Lasku toisensa perään kalastelimme heinäniemen suoraa ja välillä laskeuduimme kalliosaareen asti, mutta mitään kunnon kalakontaktia ei kuulunut. Illalla sitten noin yhdeksän aikoihin olin laskemassa kalliosaaren yläpuolta kun "hiiressä" tuntui pieni tuuppaus ja samassa kävikin perhon kohdalla iso loiskaus. Kyllä siinä veret seisahtui kun leipälapion kokoinen evä iski pintaan! Hetkisen istuin rantakivellä henkeä haukkoen ennenkuin uskaltauduin tärppikohtaan uudelleen heittämään.

Hetken päästä samoilla jalansijoilla seistessäni perhoani vietiin, mutta heti huomasin ettei tämä kala ollut äskeinen läiskäyttäjä. Ei 40cm harjus paljon pettymystä lievittänyt kun se iso ei enää ottanutkaan. Taisi vain Paanajärveläinen isomus ajaa pikkukalan pois asentomonttunsa päältä!?

Myöhemmin yöllä samassa paikassa Jussi näki ison hahmon pimeyden seasta hyppäävän kunnon molskahduksen säestämänä. Vai yrittikihön se sittenkin tavoitella Jussin perhoa?

Eipä tuota tiedä kun pimeydessä näe missä perhot milloinkin ui, on vain pakko luottaa vaistoihinsa. Yön sysipimein hetki istuttiin tervastulilla heinäniemen rannassa yöradiota kuunnellen ja tarinaa iskien niin Tenon lohista kuin Ii-joen harreistakin ja kun aamuyöstä kolmen jälkee valo joenyllä alkoi voittaa palattiin koskelle. Enää ei vain kalaa kuulunut ja se kalliosaaren isomuskin oli ilmeisesti palannut takaisin asentomonttuunsa.

Kodalla oltiin takaisin aamu viiden jälkeen, mutta eihän sitä nukkumaan malttanut mennä kun tapasimme erään Rovaniemeläisen pitkänlinjan perhokalastajan jonka kanssa kuulumisia yön tapahtumista vaihdettiin pitkälle aamuun. Hän olikin onnistunut saamaan maanantaiyönä 50cm taimenen ja tiistaiyönä 60cm harrisuvannosta. Molemmat kalat oli herrasmies päästänyt takaisin ja onhan Kitkan alamitta taimenelle tuon 60cm.  

Iltapäväivällä taas hereille, pikainen päivällinen ja leirin purun jälkeen lähdettiin kotimatkalle.

Kalliosaari

Heinäniemen ja kalliosaaren välinen suora.

Tulihan se yksi paanajärveläinen kuvattavaksi, vaan palanneekohan tämäkään koskaan kotijokeensa vai uiko paanajärvessä verkkoon? 

Kun Ii-joella joutuu varomaan ylävirrasta valuvia uiton aikaisia tukkeja, joutui Kitkajoella vilkuilemaan seläntaakse koskenlaskijoita tähyillen

. Alakitka ei ole harripaikkana parhaimmillaan, mutta löytyy sitä isompaakin. Tämä 40cm pääsi takaisin kasvamaan.

Hiiret tykkää näköjään valkovenäläisestä 

Tästä reissusta yhteenvetona täytyy mainita, että taas tuli uusi aluevaltaus perhokalastuksen saralla. Nimittäin tuli opeteltua heittämään tuplakätisellä vavalla ja sellainen on myös itselle saatava. Olihan jo pelkästään heittäminen kakskätisellä niin hauskaa ja kun kalliot rajoittavat takaheittotilaa, tarve on perusteltu kevyelle tuplakätiselle. Ainut vain, että tuon chestbackin joutuu silloin heivaan pois edestä. Vaan kyllä ne perhorasiat kahluutakin taskuun mahtuu.

Ensivuonna tuonne on pakko päästä uudestaan ja silloin on todennäköisesti välineistönä 12,5 jalkainen kevyt DH- vapa mukana!