Pisto Kitkalla

Viimeiset lomapäivät eivät kuluneet kotona makoillessa, vaan käväisimme Jussin kanssa heittämässä pari lupaa alakitkalla. Kelit ei hääppöiset olleet, mutta kalahavaintoja sentään näkyi. Aina se jalka jotenki sinne kalliosaaren vievälle polulle vetää ja niin tuli molemmat yöt siellä taas vietettyä. Tiistaina kävimme kävelemässä jyrävällä, joka tosin on tänävuonna rauhoitettu. Kalastelimme illan linnakalliolta laskeutuen alaspäin ja yöksi palattiin taas kalliosaareen.

Maanantain ja tiistainvälisenä yönä näkyi yksi hyppy kalliosaaressa, mutta sitten seuraavana yönä pamahti samassa "ringissä" heittäneellä Pekalla kunnon kala kiinni. Tämä kala saatiin siistin väsytyksen jälkeen maille ja kokoa paanajärveläisellä oli 3,86kg ja 68cm. Ehkäpä ensi reissulla tärähtää omassa siiman päässä.

Linnakallion virtaa.

Pekka väsyttää taimenta.

Kyllä näitä kannattaa pyytää vaikkei saiskaan.

Neiden 2013

Alunperin tarkoituksenamme oli ajella Tenolta Norjan kautta Neidenille, mutta kun matkalla huomasimme Antin kanssa, että molempien cites- todistukset olivat unohtuneet kotiin, päätimme matkata Suomen puolta Sevettijärventietä Näätämöön. Norjassa on hieman tarkempaa noiden rauhoitetuista eläimistä sidottujen sulkien osalta ja sakot ovat todella huomattavat, jos tullissa löytyy perhoista cites luokiteltujen eläinten sulkia tai karvoja.

Niinhän siinä kävi, että Näätämön kyläkauppa oli perille päästyämme jo kiinni, mutta tunnin aikaero pelasti kalalupien osalta, kun Neidenin fjellstue oli vielä auki ja saimme kalakortit ostettua ja kamppeet desifioitua. Keli oli taas kuuma ja pakko oli ottaa yhdet pitkät huurteiset fjellstuen terassilla ennen rankkaa patikkamatkaa tunturin yli joelle.

Rinkat painoi aivan tarpeeksi.

Antti kesäasuntonsa terassilla.

Kalalle pääsimme vasta seuraavana päivänä ja joki hurmasi ensi silmäykseltään. Olihan se melkoisen erilainen  kuin Teno. Paljon kapeampi ja taas paikoitellen todella syvä. Heittäminen oli hankalaa kun kahlaamaan ei rannasta päässyt joissain paikoissa ollenkaan ja alaheitto kävi välillä todella hankalaksi kun siima-ankkurille ei jäänyt rannassa tilaa ja heittääkkin piti ns. väärältä puolelta.

Voiko joki enää paremmalta näyttää?

Ensimmäiset kalatapahtumat olivat tiistaina eräällä kosken niskalla. Heitimme paikan ensin normaaleilla uppoperhoilla ilman tapahtumia. Antti esitti jo paikan vahtoa, kun päätiin kokeilla niskan vielä pintabomberilla. Niskalta bomberiin posautti titti kiinni, jonka sain hinattua rantakiville. Tittiä perkatessa Antti lainasi rannalle jääneen bomberivapani, ja taas mentiin. Antin kala osoittautui maissa meritaimeneksi. Niin äkkiä ne tilanteet muuttuu ja epätoivo muuttuu onnistumisen elämyksiksi.

Puolentoistakilon bomberititti.

Antti vääntää bomberiin ottaneen mertsarin kanssa.

Antti ja meritammakka.

Niskalta jatkoimme matkaa alajuoksulle eräälle todella hyvän näköiselle koskelle, jossa syvin virta pakkautui vastarantaan missä päävirran laidassa oli kolme syvempää ottimonttua perätysten. Heittosiimaa ei tässäpaikassa tarvinnut olla kuin ampumapään verran ulkona. Jo laskuni alussa kosken ensimmäiseltä montulta otti kala kiinni. Tämä kala otti normaaliin uppoperhoon ja se tulikin suosiolla matalalle karikolle, josta Antti nappasi kalan mukaan. Samalla koskiosuudella vielä Antin heittämään bomberiin nousi yksi kala, joka ei kuitenkaan tarttunut.

1,4kg tinttarallaa.

Nätti kala se on pienempikin lohi ja niin punalihainen.

Aamuyöstä sumu laskeutui joenylle ja kahvitulet houkuttelivat.

Seuraavana päivänä kävelimme leiristä yläjuoksulle eräälle hienolle niskalle. Niska oli melkoisen kapea, mutta todella syvä. Keskellä niskaa näkyi leikkimökin kokoinen kivi jonka laki piirsi virranpiintaan pyörrettä. Sen kiven vieressä pintoi todella iso ja tumma kala. Antin kanssa arvioimme kalan yli kympin kalaksi. Niskan imussa taas hyppi jalkaluokan kala, mutta kumpikaan näistä ei suostunut perhoistamme kiinnostumaan.

Niskan jälkeen laskeuduimme taas alavirtaan toiselle niskalle, joka virtasi leveämpänä. Tälläkin niskalla loikki jalkaluokan kala. Eräällä laskulla kun kalaa härnäsin, otti Antti pinturivavalla useamman hyvän kokoisen harrin meille graavikalaksi. Kun normaalisti puhun hyvän kokoisesta harrista tarkoitan noin. 40cm harjusta. Neidenillä ne on vielä pikkukaloja, jotka lasketaan takaisin kasvamaan. Antin kalatkin olivat välillä 45 - 50cm.

Seuraava ilta kalastettiin taas samaisella yläniskalla. Tutut kuviot toistuivat jälleen ja isot lohet hyppäsivät narua kalamiesten heittosiimoilla, ilman mitään mielenkiintoa tarjottuihin perhoihin. Yöllä leiriin palattuamme ehdotin Antille, että valvottaisiin yö ja palattaisiin samalle niskalle aamuyöstä ennen auringonnousua. Tämä tuuma toteutettiin ja rannassa olimmekin kolmen jälkeen aamuyöllä. Tunnelma oli heti ensiheitoista lähtien aivan eri, kun niskan imusta perhoni perään loikkasi jalkaluokan kala näyttävällä hypyllä.

Lohi ei perhoon kuitenkaan ehtinyt kun paniikissa kiskaisin perhon kalan suusta. No hetki tästä alavirran puolelta Antti huusi, kala kiinni! Antin vapa kerkesi taipua syvään, kunnes se yllättäen löystyikin lennättäen siimat hattuun. Itsellä parin epäonnistuneen heiton jälkeen taas sama toistui, mutta tällä kertaa lohi nousi syvyyksistä hitaasti kuin tappajahai. Ensin pintaan nousi selkäevä ja sitten pyrstökolmio kohti perhoani. Minä kiskoin siimasta lisää vauhtia perholle, mutta tärppiä ei koskaan tuntunut.

Antti huutaa samalla hetkellä samat sanat alavirran puolelta ja katson kun vapa taipuu samassa paikassa uudelleen, mutta tälläkään kertaa kala ei pysy kiinni. Olisi varmaan ollut lohiluokan kala, sillä näimme noin 7-8kg lohen hyppäävän siinä kohtaa missä Antti kahdesti kalaa väsytti.

Väillä masensi palata leiriin tyhjän päivän jälkeen, kun konkarit olivat kiskoneet tällaisia.

Itsellä oli Neidenin reissulla yksi tavoite, ja se oli saada yli kilon harjus perholla. Tämä haave toteutui sitten viimeisellä luvalla lauantai iltana. Olimme jälleen samalla kalaisalla niskalla heittelemässä lohille mitä epätoivoisimpia sutturoita otin toivossa. Eräällä laskulla näin sitten alavirran puolella kun harjukset alkoivat pintomaan kosken loppuli'uissa aivan rannan tuntumassa. Huomasin heti että nyt on isommat harjukset otillaan.

Kävelin heti repulle ja nappasin yksikätisen perhovapani. Siiman päähän sidoin 0,35mm perukkeeseen nro.14 koukkuun sidotun päiväkorentojäljitelmän. Siima meni juuri ja juuri koukun silmästä läpi. Ihan rannan tuntumassa oli alkanut päiväkorentoa kuoriutumaan ilta-auringon viime säteiden lämmittäessä vedenpintaa. Ensimmäisellä heitolla sainkin 40cm harrin ja tämän jälkeen toisen suuremman. Kun kolme harria oli maissa, joista suurin painoi 880g, tarttui pinturiini se kala jota olin toivonutkin. Heti huomasin että nyt on kunnon harjus kiinni ja huusin Antin ylävirrasta avuksi. Pitkä oli vääntö, mutta niin pysyi pieni koukku harrin yläleuassa kiinni ja isomus saattin maihin.

Siinä se on!

Rannassa digivaaka näytti lukemiksi 1260g ja pituutta 53,5cm. Harriennätys meni kirkkaasti rikki ja reissu omalta osaltani oli pelastettu! Tämänkin jälkeen käytin useamman ISON harrin maissa, mutta enää ei kiinnostanut niitä mitatakkaan ja ne saivat jatkaa uintiaan. Syönti loppui sitten kuin seinään auringon kadottua tunturin taakse.

Sunnuntaina en enää jaksanut kalastaa ennen päivärauhoitusta ja purin leirini ennen pitkää kotimatkaa. Antti lähti mukaan saattelemaan autolle ja kävimme vielä Näätämössä saunomassa ennenkuin käänsin volvon keulan 800km kotimatkalle. Antti sen sijaan katosi rinkka selässä tunturiin vielä kolmeksi viikoksi. On se hurja!

Joskus sateenkaaren päästä löytyy...

Tällaisia, tai

Tällaista tunturilähteen raikastamaa!

Tenojoki 2013

23.6 - 29.6.2013

Juhannuksen jälkeen sunnuntaina alkoi meidän lapin seikkailumme ja ensimmäisenä kohteena oli ylätenon kauniit maisemat. Saavuimme perille seitalaan illalla neljän ukon porukalla. Kalalle ei sunnuntaina tietenkään päästy rauhoituksen vuoksi, vaan ensimmäinen lupa alkoi maanantaina seitsemän jälkeen. Helteisen lämmin sää ja matalalla ollut jokivesi ei suuria toiveita herättänyt, mutta niin oli Jussilla kala kiinni jo ensimmäisillä laskuilla. Se titti ei suurensuuri ollut, mutta toivoa paremmasta lupaili kyllä. Jampalla oli myös kaksi lohitärppiä heti eka laskuilla, mutte se kala vain ei ottanut tarttuakseen.

Meidän leirissä ei lohenpyyntiäkään oteta niin vakavasti.

Jussi ja eurotitti.

Itsellä ensimmäinen tilanne oli outakosken niskamontussa, mutta lyhyeksi jäänyt koydenveto lohen kanssa päättyi katkenneeseen sivuperukkeeseen. Sen jälkeen hylkäsin liukuperukeviritykset sivutapsista ja siirryin käyttämään kiinteää sivutapsia yläperhossa. Harjus oli myös aloitusiltana syönnillään ja Jussi onki yhden hyvänkokoisen graavikalaksi.

Antti käskee ja siima nousee.

Jussi huolehti porukan syömäkaloista sinäiltana.

Tiistai kalastettiin taas "kotikoskella" eli outakoskella ja mikäpäs sen mukavapaa kuin hypätä suoraa teltasta kurahousuihin ja kävellä vain satametriä jokirantaan. Kalatapahtumia ei kuulunut ennen yö klo. yhtä. Silloin notkahti kalaporukkaamme liittyneellä Jimillä vapa ja rantaan hinattiin 4,8kg lohijalka. Omalla porukalla tapahtumat jäivät laihemmiksi.

4,8kg ja hymy herkässä.

Jussi aateloi graavilohta.

Keskiviikkona taas niin lämmin ilta salli kalastuksen vasta illalla, kun aurinko alkoi painumaan hetkeksi tunturin taakse. Taas kello kävi yö yhtä kun Jamppa huutaa niskamontun yläpäässä, että nyt on! Se kala otettiin tarkasti, vaikkei haavimiehen otteista niin vältämättä saattanutkaan ymmärtää. Hienosti Jamppa lohen kaatoi ja pakittaen hinasi kiville. Tämä oli viimeöisen kalan kopio ja painoa oli kertynyt jalalle 4,7kg. Ottiperhona toimineen perhon Jamppa oli edellisenä päivänä uhannut ristiä, jos kalan sillä saa, ja niin perho sai kunniakkaan nimen Kurkosen Hälli!

Jampan ensimmäinen tenon lohi 4,7kg.

Ottimato, Kurkosen hälli!

Torstaina päätimme ruuhkaa uhaten suunnata Dalvadakseen. Sitä päätöstä ei tarvinnut jäädä katumaan, sillä ensimmäisellä laskulla minulla tärppäsi samaan perhoon, millä myös viimekesänä onnistuin dallasista titin saamaan. Eli Undertakerilla. Kun titti oli maissa alkoi kuhina perhobokseilla ja kalatapahtumia alkoi satelemaan. Seuraavaksi Jussin undertakeria vietiin, mutta tälläkään kertaa ei Jussi kalaa dalvadaksesta saanut rantautettua. Siinä se niin tutussa paikassa irtosi, eli mutkan jälkeisessä hitaassa virrassa.

Haudankaivajan titti 1,6kg.

Aamuyöstä klo 05:00 Antti karjaisi mutkamontulla vapa kaarella, että lohi kiinni! Pitkän varman väsytyksen jälkeen kala saatiin maille, jossa se osoittautui luultua isommaksi. Eipä tarvinnut miestä pyytää pönökuvissa hymyilemään kun 4,6kg lohi kourassa kuvia näpsittiin. Ottipelinä tietenkin Undertaker.

Myös eräitä suotumiehiä haastattelin, kun tulivat ottiperhosta kyselemään. Näytin ottiperhoa ja pojat tuumasivat, että he jatkavatkin tällä, näyttäen samanlaista perhoa. Kertoivat karkuttaneensa samaisella perholla ison kalan. Laskin, että sinä yönä dalvadaksesta rantamiehet saivan yhteensä seitsemän kalaa ja kaikki tulivat Undertakerilla. Liekkö sattumaa?!

Antin 4,6 kg lohijalka.

Eräs hauska sattuma kävi, kun alavirrasta lähestyi soutumiesten vene kohti mutkaa. Katsoimme että nyt ei ole näillä kalamiehillä ihan normaali ajoreitti. Niinhän siinä kävi, että kohta vene karahti karikolle rysäyksen saattelemana. Vene juuttui karikolle ja moottori hiljeni, mutta miehiä se ei näyttänyt liiemmin vaivaavan. Veneestä alkoi kuuluu kovaa laulantaa ja hilpeä tunnelma välittyi rannallekkin. Lähes tunnin porukka karikolla jumissa potkurin sokkatappia korjaili ja syykiin moiseen hilpeyteen selkisi myöhemmin. Kavereiden veneeseen oli hetkeä aiemmin nostettu kala, jonka silmiä ei metrin kohottamisen jälkeen veneenlaidan takaa ollut näkynyt.


Perjantaina huomasimme Tsulloveinkosken olevan vähemmän miehitetty, joten lompsimme sinne. Heti saapuessa rannalla lötkötti titti. Koko yön kalastimme ilman tapahtumia. Eräät kalamiehet kuitenkin onnistuivat saamaan pikkutitin aamutunneilla. Olipa sieltä saatu samalla viikolla yli kasin kalakin. Tsullovei oli uusi paikka myös minulle ja todella mukava paikka kalastaa, joten viimeiseksi kerraksi se ei varmasti jää.

Tsullovein heittorinkiä.

Lauantaina kävimme vielä muutaman laskun Outakoskella ennen leirin purkua. Jussi sai kotia viemisiksi harrin ja siian, jotka pienempään yläperhoon olivat haksahtaneet. Kun kamat oli pakattu autoihin, suuntasimme Karigasniemelle syömään. Kun kebabit oli siirretty suojan puolella oli aika hyvästellä Jussi ja Jamppa, jotka jatkoivan kohti Raahea. Minun ja Antin seikkailu sen sijaa jatkui kohti Norjan puoleista Näätämöjokea eli Neidenelvaa.

Yhteenvetona Tenon turneesta, että vettä oli vuodenaikaan nähden todella vähän ja lämmintäkin se oli, ettei uidessakaan palellut. Siis aivan liian lämmintä lohelle, mutta se huomioiden kalasaalis oli vähintäänkin tyydyttävä. Ensivuonna uudelleen, mutta hieman myöhemmin. Ei tuo ruuhkassa kalastaminen kuitenkaan ole meidän juttu. Kiitokset vielä kalakavereille eli Jampalle, Jussille ja Antille. Tästä ei kalaporukka enää voi parantua!