Siinä on aina jotain erityistä tunnelmaa kun on lähdössä kesän ensimmäiselle kalareissulle. Ennen reissua soitellaan kavereille tunnin välein ja kysellään että otitko sitä ja sitä mukaan. Tavaraa on lopulta niin paljon, että tuskin autoon mahtuu.
Vähän tuohon tyyliin alkoi meidänkin reissu kun tiistaina lähdimme ajelemaan kohti Taivalkoskea. Sääennusteet lupailivat ukkosta tiistaille, mutta muuten lämpimän aurinkoisia kelejä. Perille saavuimme juuri ennen ukkosmyräkän alkua. Kota saatiin kasattua ennenkuin ensimmäiset vesipisarat alkoivat putoilla. Jouduimmekin odottelemaan toista tuntia ennenkuin joelle pääsimme.
Vesi oli melkoisen matalalla ja kovat helteet olivat sen lämmittäneet lähes uintilämpöiseksi, eli hieman liian kuumaa oli kalastuksen kannalta. Harritärppejä tuli kuitenkin tasaisesti, mutta koko oli kovin pientä. Jamppa sai illalla pari mitan täyttävää harjusta, mutta Jussin ja minun saalis jäi hieman laihemmaksi. Itse kehittelin strategiaa yön viileimpien hetkien taimenen pyyntiin, mutta siltä reissulta ei jäänyt muuta muistoa kuin useampi litra vettä kahluuhousuihin.
Sen kesä kuivaa minkä kasteleekin, kuuluu vanha sanonta. Ja niin oli seuraavana päivänä kahluupöksytkin taas kuivat, valmiina uuteen uint, siis kalastusreissuun. Päivällä harjus olikin paremmalla syönnillä ja taas Jamppa aloitti tutun röytämisensä. Itselläkin tuli outo kateuden tunne kun kaverilla oli kala melkein joka heitolla kiinni.
Vihdoin onnisti minullakin kun eräältä niskalta tuli mukava tärppi. Hypyssä näin kalan mitta harjukseksi, mutta ylös se ei vain suostunut millään tulemaan. Jouduin kelan jarruakin heiman tiukkaamaan ja kalan lähtiessä alavirtaan oli mentävä perässä. Tässä vaiheessa alkoi epäilykset heräämään, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Olin jo varma, että väsytyksen aikana on ottanut isompi kala yläperhoon ja väsytänkin kahta kalaa. Viimein rannan lähellä veto siiman päässä hellitti, ja sain kalan haaviin. Harria lähemmin tarkasteltuna, näkyi siinä aivan selvät puremajäljet ja juttu oli selvä.
Lähtöpäivän saldo oli itselle yksi mittakala, Jampalla useampi + yksi 38cm taimen, Jussilla yksi mitallinen ja tietenkin jokamiehellä läjä pienempää harrisilppua.
Sadetta pidellessä ja juonia punoessa.
Leirielämää.
Tämän kalan koskihauki raateli hengiltä.
Jamppa tutkii, mitä haavinpohjalta tälläkertaa löytyy.