Viikonloppu kului taas aktiivisesti erästellessä. Launtaina käytiin meritaimenta perhokalastamassa, sunnuntai hirvenpyynnissä ja maanantaina kävin vielä teeriä kuvastamassa Mikan kanssa. Merkkarireissulla jäi totutusti munat pataan, mutta sunnuntaina saatiin sentään yksi hirvi. Maanantaista sen sijaan tulikin mahtava reissu. Teeriä näkyi pellolla pitkälle toista sataa ja muutama kukko päätyi reppuunkin. Natuteeriä emme edes yrittäneet ampua ja muutenkin metsästimme maltillisesti, sillä tilanteita oli kyllä vaikka kuinka ja paljon. Siitä en osaa sanoa onko natujen säästäminen järkevää, mutta itsestä ainakin tuntuu naaraslinnun ampuessa, että murhaa koko poikueen.

Kuvia olkaa hyvät...

Kyllä mertsarin pyynti on leppoista hommaa.

Eipä hankkinut Mika turhaan 6,16 Sakoa.

Haltin metso reppu oli yksi parhaimmista hankinnoista tälle syksylle.

Tämä teeri putosi latvasta n.150m matkalta.

Kanalinnustusta Puolangalla

Keskiviikkona 10.10.2012 lähdimme Antin kanssa ajelemaan kohti puolankaa. Tavoitteena tällä reissulla oli vihdoin ja viimein saada se iso ja musta! Illalla metsälle ei enää ehditty, mutta kello laitettiin herättämään ajoissa aamulle. Aamulla suuntasimme pettäväntien varteen isolle kaskelle teeripassiin. Keli ei ollut mikään paras mahdollinen kuvastuskeli ja vain yksi ainoa teeriparvi lennossa näkyikin. Siitä erehtyi yksi naututeeri lentemään kuviemme ylitse ja sen onnistuinkin pudottamaan.

Iltapäivällä lähdimme kävelemään kohti hankonoron rinnettä, missä Antti viimereissullaan oli metsoja nähnyt. Matkalla edestäni hyppäsi musta teerikukko aivan hyvältä hollilta, mutta eipä tuohon osunut. Ensimmäinen metso hyppäsi siivillee ennen hankonoron rinnettä suolta ja liihotteli kaukaa ohitse. Se olikin puimakoneen kokoinen otus ja ihme että lennossa pysyi. Toinen jo huomattavasti pienempi hyppäsi samalta suolta, mutta taas liian kaukaa.

Kävelimme suonlaitaa kohti tiheämpää taimikkoa kasavavaa rinteen alareunaa, kun alkoi rytistä sitten kunnolla. Ensin kaksi, sitten neljä ukkometsoa otti eteemme puihin. Pääsimmekin hiippailemaan noin 30-40 metrin päähän taimikossa, mutta näkyvyyttä ei ollut ampua kun metsot puista hyppäsivät. Olihan se hetken aikaa sellaista rytinää, etten ole ennne kuullutkaan.

Nuosimme hankonoron rinnettä ylöspäin kun Antti huuttaa, että "tulee!" Kohta teeri lentääkin noin 15 metrin päästä editseni ja Härkösen poika ampuu kolme kertaa ohi! Matka jatkuu ja rinteen päällä hieman ennen puroa näen kun edestäni kaatuneen männyn juurelta nousee metsokukko lentoon kohti Anttia. Pitkään odottelen, että  eikö sieltä pamahda. Viimein kuulu laukaus, mutta ajattelen että varmasti meni ohi kun noin kauan joutui odottamaan. Lähden kävelemään Antin suuntaan ja kohta metsästä kuuluukin, että tuleppas ottaan kuva.

Tenon tuliaiset grillissä.

Antti olikin jäänyt alarinteessä minusta jälkeen ja metso lentänyt aivan vierestä hyvältä hollilta. Komea kukko jolla pituutta oli 84cm ja painoa suolistamatta 3,38kg. Piti siinä tovi istuskella ihailemassa lintua ja kaatosikarit  poltella. Metso repussa kävelimmekin suoraan talolle saunan lämmitykseen.

Mökillä piti testailla eri patruunoiden osumakuvioita. Antilla solisluunmurtaja menossa.

Perjantaina suuntasimme laattaalle tutuille metsomaille. Sieltäkin niitä taas löytyi, mutta kovin olivat varovaisia. Yksi kukko kuitenkin hyppäsi edestäni ojalinjaa pitkin, mutta hieman liian kaukaa. Olisi edes jonkun metrin lähemmäs päästänyt. Mökille palattuamme päätettiin vielä käydä uudestaan hankonorossa kun valoisaa aikaa oli jäljellä.
Tällä kertaa ajoimme autolla hieman lähemmäs ja lähdimme kiertämään rinnettä eri suunnasta kuin eilen. Metsoja taas löytyi, mutta hieman kaukaa kunnes yksi nuori kukko hyppäsi alle kolmestakympistä Antin edestä lähtien minun suuntaan. Antti olisi voinut hyvinkin tähän jo ampua mutta säästi sen minulle. Puusto oli vain niin tiheää että en lintua nähnyt vasta kun se oli jo liian kaukana.

Tässäkohtaa patrollin napalukko sanoi työsopimuksensa irti. Vinssillä sain onneksi käännettyä auton.

Jäimme vielä passiin suon laidalle iltahämärää odottelemaan. Hetki ennen pimeää lensikin yksi parvi teeriä editsemme jonka perään muutama yksittäinen suoraa ylitsemme. Toisen niistä saimmekin Antin kanssa pudotettua. Lauantai aamuna suunnitelma oli mennä kuvastamaan samaiselle suoläntille hankonoron alle. Aamu olikin melko viileä ja kirkas, mutta teeriä ei vain näkynyt. Noh yksi kukko suhautti ylitseni, vaan eihän siihen ampua kerinnyt. Makkarat kuitenkin paistettiin jonka jälkeen kävimme rinteen taas kiertämässä ilman kummempaa tulosta.

Illalla pakkasimmekin kamppeet, siivosimme mökin ja suuntasimme kotimatkalle.

Hirvijahdin ensimmäinen viikko on nyt takana ja toistakymmentä elukkaa on jo nurin. Hyvin on siis pyynti käynnistynyt ja hirviä löytynyt ennakko odotuksiin nähden. Tänä syksynä poikkeuksia pyyntiin on tuonut uroshirvien sarvirajoitus, joka kieltää yli viisipikkisillä sarvilla varustetun sonnin ampumisen. Taas jos sarvissa riittää piikkejä yli kahteentoista, on tuli vapaa.

Tämä suositus tuli riistakeskukselta metsästysseuroile, jonka alueemme kaikki(?) seurat hyväksyivät. Rajoituksen tarkoituksena on säästää parhaassa iässä olevia siitossonneja ja estää hirvikannan ikäjakauman vääristymistä. Länsinaapurissa kuulemma alkaa olla paha ongelma hirvikannan nuortumisesta kun siitossonneja ei enää ole.

Meilläpäin vanhat isot sonnit ovat olleet jo pitkään harvinaisia. Tänään onnistuimme kahdesti ja nämäkin kaadetut sonnit olivat pienisarvisia nuoria uroksia, eli juurikin sopivia syöntihirviä. Aamun motista saatu sonni sattui Saulin passiin kursulla josta Sauli ei erehtynyt. Kun hirvi oli haettu pois metsästä ja makkaratauko pidetty, otettiin toinen motti jylhään. Tästäkin motista löytyi hirvi, joka juoksi koiran edellä Isälle ja pam!

Kuvat kertokoot loput...

Saulin hirvi aamun motista.

Pekan pentukoira pääsi hirvitöihin tänään etsimällä kaadetun sonnin.

Pyyntiporukkaa ja oikealla tyytyväinen hirvenkaataja.

Teeriä näkyi pitkin päivää todella paljon.

Eipä tarvis äääshmarketista korvatopseja ostaa ku ois tollanen kieli. :)