Riks raks ja poks

Sanoi peruke kun hirmuhauku tuli ja vei perhon. Siitä se puruperukkeen alusta napsahti ja harmistus oli melkoinen. Olisi pysynyt edes hetken pidempään kiinni, että ois nähny kunnolla minkä koinen oli. Tiedä vaikka kympin rajaa olisi hätyytellyt. Hetken oli muutenkin hauki hyvällä syönnillä ja kohtuu kokoisiakin vielä. Vesi oli melkoisen viileää vielä ja kylmä tuuli puhalteli merellä kelluneen jäätikön yli. Auringon puoleiselta rannikolta kalaa kyllä jo löytyi, muttei tuo mitään varsinaista ilotulitusta vielä ollut. Viikonloppuna viimeistään uusiksi ja pitänee sitoa muutama perho menetetyn tilalle, kun tuntui tuo punahopeinen väri toimivan.

Paksumpaa puruperukettakin on nyt myös hankittuna, niin jospa ens kerralla kestäisi. Tuosta intterisiimasta täytyy myös mainita, että se siiman lyhennys taisi auttaa. Nyt 125 vibe tuntui lentävän huomattavasti paremmin. Siima saisi ehkä olla hieman raskaampikin isoimmille perhoille, mutta sitten kyllä pitäisi olla isompiluokkainen  vapakin. Eli siiman pätkiminen tälläkertaa auttoi.

Kolmannella heitolla jo tärppäsi.

Makkaratulet se pääasia on.

Oispa ollu mukava tietää minkä kokoinen kala tämän teki. 

Tämän joutu kolkkaan kun oli syönyt kiduksiin asti ja vuoti niin pahasti.

Kuusisaaren kylähullut.

Mitä yhteistä on peipolla ja perhokalastajalla? No, molempien munat on pienet ja siniset. Tänään tuo sananlasku tuli kyllä mieleen kun käytiin kahlailemassa tuolla hyytävän kylmässä Oulujoen vedessä. Jäätäkin oli vielä rannassa, mutta kahlaaminen onnistui kuitenkin hyvin. Kalat ei mielessä edes pyörineet vaan tarkoitus oli päästellä pahimmat paineet ja testailla uusimmat väline investoinnit.

Uusi 550graininen rio skagit flite- siima poistui yllättävänkin hyvin Echolla kun tajusi hidastaa hieman heittorytmiä, vaan reeniä vaatii nuo skagit vempautukset vielä.  Mukavaahan tuo oli siimat oikoa taas pitkän talven jälkeen ja nuotiolla jutut oli tuttuun tyyliin sopivan rasvaiset.

Siimasotkuja

Viime syksynä löysin alekorista pari visionin 125 vibe siimaa. Toinen oli 8/9 intteri tippi ja toinen 9/10 kokointteri. Pienempi toimikin ihan mukavasti vapani kanssa, mutta tuo isompi oli jotenkin liian raskas. Heitossa tuntui että vapa nii'aa ja siima tippuu etuheitossa liian äkkiä vaikka miten heitti. Ajattelin sitten, että otetaan siiman kärjestä vähän pois, niin saattaisi sekin alkaa toimiin.

Tarkoituksenani on värkätä tästä isommasta siimasta intteri haukisiima. Oman käsityksen mukaan hyvässä haukisiimassa ampumapää on aika lyhyt, mutta suhteellisen raskas, jotta se jaksaa heittää isot perhot pitkälle. 12,5 metrinen heittopää on aika pitkä haukisiimalle, joten siiman katkaiseminen kärjestä tuntui hyvätä idealta. Laitan kommenttia tähän miten toimii, kun pääsen testaamaan.

Tässä muutama kuva luuppien värkkäämisestä, jos vaikka jollekkin olisi apua siiman virittelyyn.

Kirjevaaka siiman punnitsemiseen, aquasure- liimaa, 6/0 valkoista sidontalankaa, 0,28 monofilisiimaa, sakset, teippiä ym tykötarvetta

Tiesin että vapani toimii 19grammaisella siimalla, joten punnitsin 21g siiman ja katsoin milloin lukemat pysähtyy 19grammaan. Siitä sitten pätkä pois jonka tarkistuspunnitsin. Eli tuon verran lähti.

Sittenhän siiman päähän piti värkätä uusi luuppi. Siansorkkasolmu vaan monofiiliin, jonka läpi perhosiima pujotetaan. 

Hirtetään mono heittosiiman ympäri, kiristetään ja vedetään kuorta pois ytimen päältä . Ei kannata ahnehtia liian pitkää pätkää, vaan vähän kerrallaan

Monofiiliä kiskoessa kannattaa vetävään tumppuun laittaa joku kintas, ettei mono leikkaa sormeen haavaa

Sitten kun perhosiimaa on kuorittu vähintään 10cm, tehdään lenkkisolmu ja jos lohisiimasta kyse, tuplalenkki. Jätetään ytimen pää pitkäksi ja päälle kierretään valkoista 6/0 sidontalankaa siimasta kiinni pitäen ja kieputtamalla spigottia siiman ympäri. Kieritä lankaa myös ytimen ja kuoren taitekohdan yli jonkun millin. Sidontalangalla vahvistetaan tuo solmu ja samalla saadaan tasapaksuisuutta ytimen ja kuoren välille.

Tässäpä sidontalangalla vahvistettu luuppi, ylimääräiset katkaistuna.

Päälle kunnon kerros aquasure tai liquesole liimaa vahvistamaan ja tällä myös yritetään tehdä siimasta tasapaksu.

Tässä aimmin värkätty isompi luuppi lohirannariin. Tähän jätin kuoren luupin päälle siten että kuorin vain rannarin kärjestä sen 10-13cm ja solmukohdasta vain 1-1,5cm ydintä esiin mihin lenkkisolmu solmitaan.

Jos et tiedä minkä verran siimaa tarvisi lyhentää, jotta se toimisi vavassasi, voit kokeilla näin. Katkaise heittosiimaa lyhyt pätkä kerrallaan, taita siima kaksinkerroin luupiksi ja kiinnitä looppi teipillä. Liitä peruke ja perho, käy testaamassa heittämällä. Katkaise ja tee lopullinen looppi sitten vasta kun siima toimii halutulla tavalla.

Ja tältä se siima kuitenkin näytää lopuksi! :D

Pottuahvenia

Kurkuojansuulla vielä jäät sen verran kantoi, että pelipaikoille pääsi. Ahventa tuli tasaiseen tahtiin, mutta jotenkin tuntui että aiempia vuosia heikommin. Mika nykytti 20 kalaa ja itelle puolet vähemmän. Syytän vääränlaista mormuskaa. :)