Kausi pakettiin

Olen jahdannut sitä lohiluokan kalaa koko kauden jo lähes hulluuden partaalle. Tuntui, että välillä pyytämisestä jo unohtui se tärkein, eli kalastamisen rentous ja nautinto.
Edellisellä viikonloppureissulla heinäkuun lopulla sitä tavoitekalaa jo tarjoiltiin kuin tarjottimella, mutta jotenkin onnistuin senkin sössimään.

Olimme nimittäin Antin ja Jarmon kanssa pikavisiitillä eräällä pohjoisruotsin lohijoella ja minä ensimmäisellä laskulla hienolla poolilla 26 asteen helteellä. Siiman päässä ui putkeen sidottu GH variaatio ja rantapeiliin päästyään se pysähtyi. Samalla edessäni parinkymmenen metrin päässä hyppää 6-7kg lohi. Katsoin kalaa ja naureskelin mielessäni, että olipa komea. Samalla siima lähteekin sukeltamaan kalan perään ja tajuan sen ottaneen perhooni. Vapa pystyyn ja ralli alkaa. Ensin tämä täyshullu kala ryntää alavirtaan josta kääntää kohti omaa rantaa ja hyppää toistametrin loikan melkein kuivalle maalle.

Siitä se jatkaa 100lasissa suoraan minua kohti ja siima löystyy vaikka kuin kelaan. Ei auttanut muu kuin vapa olalle ja jalat alle. Siima makaa pitkään löysänä suuren pintakiven päällä ja kala kiertää kiveä. Jotenkin hullun tuurilla se kuitenkin pysyy kiinni ja saan löysät puolalle. Siihen mennessä kala on hypännyt jo ainakin viisi kertaa.

Koitan pidellä kalaa paikallaan, mutta eihän se stoppaa vaan vetää yhdellä syöskyllä lähes 100 metriä siimaa keskivirtaan. Koitan pysäyttää kalaa painamalla controllin taistelujarrua vastapäivään ja kala keskivirrassa pintaan möyrimään. Siinä se sitten irtoaa yllättäen ja kelaan siiman pettyneenä sisään.

Jälkeenpäin Antin kanssa kelan jarrua testatessamme, joudun toteamaan, että oli kyllä täysin oma töppi. Näköjään Danielsson controllin taistelujarrulla saa puolan täysin lukkoon. Kala siis repesi irti liian kovan paineen alla. Kyllä tympäisi, kun peräänkin olisi pystynyt menemään.

Kauden viimeiselle reissulle lähdettiin toiveet korkealla Miikan, Aleksin ja Oton kanssa ja kohteena taas Ruotsin lohet. Perillä jakaannuimme kahden ukon kalaporukoihin, minä Oton kanssa ja Miika Atin matkaan. Eka iltana katselimme Oton kanssa kun isot lohet vain hyppäsivät narua meidän siimoillamme, vaikka edellisellä viikolla Otolla oli siimat kiristyneet samassa paikassa monena iltana.

Seuraavana aamuna Miika oli ensimmäisenä ylhäällä ja kävi kopaisemassa mökkirannan poolin, eikä suotta. Niskalta perhoon oli posauttanut 52cm mertsari. Me taas Oton kanssa suuntasimme eräälle alavirran poolille, jonka yläosan pääsin korkkaamaan. Kohta omavirittelemääni pientä putkiperhoa vietiin voimalla. Heti tunsin, ettei koputtelija ollut tittiluokkaa. Onneksi se pysyi melko rauhallisena poolissa ja Otto sai sen vaikeasta paikasta huolimatta tailattua.

Kauden tavoite sai täyttymyksen ja sain sen himoitsemani lohiluokan kalan. Pituutta puolikirkkaalla nartulla oli tasan 90cm ja taulukko näytti painoksi n.8kg. Pikaiset kuvat ja kala takaisin jokeen sukua jatkamaan. Apina tippui sillä sekunnilla selästä ja loppureissu oli pelkkää nautiskelua. Iltahämärässä saimme vielä Oton kanssa pikkumertsarit mieheen.

Sunnuntaina ajelimme kotiin ja minä pakkasin vielä pienemmät vavat matkaputkeen, sillä ajelimme maanantaina Jussin kanssa kuusamoon syystaimen jahtiin. Sillä reissulla ei saaliiksi saatu tällipottuja kummempaa.