Sanoi peruke kun hirmuhauku tuli ja vei perhon. Siitä se puruperukkeen alusta napsahti ja harmistus oli melkoinen. Olisi pysynyt edes hetken pidempään kiinni, että ois nähny kunnolla minkä koinen oli. Tiedä vaikka kympin rajaa olisi hätyytellyt. Hetken oli muutenkin hauki hyvällä syönnillä ja kohtuu kokoisiakin vielä. Vesi oli melkoisen viileää vielä ja kylmä tuuli puhalteli merellä kelluneen jäätikön yli. Auringon puoleiselta rannikolta kalaa kyllä jo löytyi, muttei tuo mitään varsinaista ilotulitusta vielä ollut. Viikonloppuna viimeistään uusiksi ja pitänee sitoa muutama perho menetetyn tilalle, kun tuntui tuo punahopeinen väri toimivan.
Paksumpaa puruperukettakin on nyt myös hankittuna, niin jospa ens kerralla kestäisi. Tuosta intterisiimasta täytyy myös mainita, että se siiman lyhennys taisi auttaa. Nyt 125 vibe tuntui lentävän huomattavasti paremmin. Siima saisi ehkä olla hieman raskaampikin isoimmille perhoille, mutta sitten kyllä pitäisi olla isompiluokkainen vapakin. Eli siiman pätkiminen tälläkertaa auttoi.
Kolmannella heitolla jo tärppäsi.
Makkaratulet se pääasia on.
Oispa ollu mukava tietää minkä kokoinen kala tämän teki.
Tämän joutu kolkkaan kun oli syönyt kiduksiin asti ja vuoti niin pahasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiallinen kommentointi suotavaa...