Niinhän siinä kävi, että Näätämön kyläkauppa oli perille päästyämme jo kiinni, mutta tunnin aikaero pelasti kalalupien osalta, kun Neidenin fjellstue oli vielä auki ja saimme kalakortit ostettua ja kamppeet desifioitua. Keli oli taas kuuma ja pakko oli ottaa yhdet pitkät huurteiset fjellstuen terassilla ennen rankkaa patikkamatkaa tunturin yli joelle.
Rinkat painoi aivan tarpeeksi.
Antti kesäasuntonsa terassilla.
Kalalle pääsimme vasta seuraavana päivänä ja joki hurmasi ensi silmäykseltään. Olihan se melkoisen erilainen kuin Teno. Paljon kapeampi ja taas paikoitellen todella syvä. Heittäminen oli hankalaa kun kahlaamaan ei rannasta päässyt joissain paikoissa ollenkaan ja alaheitto kävi välillä todella hankalaksi kun siima-ankkurille ei jäänyt rannassa tilaa ja heittääkkin piti ns. väärältä puolelta.
Voiko joki enää paremmalta näyttää?
Ensimmäiset kalatapahtumat olivat tiistaina eräällä kosken niskalla. Heitimme paikan ensin normaaleilla uppoperhoilla ilman tapahtumia. Antti esitti jo paikan vahtoa, kun päätiin kokeilla niskan vielä pintabomberilla. Niskalta bomberiin posautti titti kiinni, jonka sain hinattua rantakiville. Tittiä perkatessa Antti lainasi rannalle jääneen bomberivapani, ja taas mentiin. Antin kala osoittautui maissa meritaimeneksi. Niin äkkiä ne tilanteet muuttuu ja epätoivo muuttuu onnistumisen elämyksiksi.
Puolentoistakilon bomberititti.
Antti vääntää bomberiin ottaneen mertsarin kanssa.
Antti ja meritammakka.
Niskalta jatkoimme matkaa alajuoksulle eräälle todella hyvän näköiselle koskelle, jossa syvin virta pakkautui vastarantaan missä päävirran laidassa oli kolme syvempää ottimonttua perätysten. Heittosiimaa ei tässäpaikassa tarvinnut olla kuin ampumapään verran ulkona. Jo laskuni alussa kosken ensimmäiseltä montulta otti kala kiinni. Tämä kala otti normaaliin uppoperhoon ja se tulikin suosiolla matalalle karikolle, josta Antti nappasi kalan mukaan. Samalla koskiosuudella vielä Antin heittämään bomberiin nousi yksi kala, joka ei kuitenkaan tarttunut.
1,4kg tinttarallaa.
Nätti kala se on pienempikin lohi ja niin punalihainen.
Aamuyöstä sumu laskeutui joenylle ja kahvitulet houkuttelivat.
Seuraavana päivänä kävelimme leiristä yläjuoksulle eräälle hienolle niskalle. Niska oli melkoisen kapea, mutta todella syvä. Keskellä niskaa näkyi leikkimökin kokoinen kivi jonka laki piirsi virranpiintaan pyörrettä. Sen kiven vieressä pintoi todella iso ja tumma kala. Antin kanssa arvioimme kalan yli kympin kalaksi. Niskan imussa taas hyppi jalkaluokan kala, mutta kumpikaan näistä ei suostunut perhoistamme kiinnostumaan.
Niskan jälkeen laskeuduimme taas alavirtaan toiselle niskalle, joka virtasi leveämpänä. Tälläkin niskalla loikki jalkaluokan kala. Eräällä laskulla kun kalaa härnäsin, otti Antti pinturivavalla useamman hyvän kokoisen harrin meille graavikalaksi. Kun normaalisti puhun hyvän kokoisesta harrista tarkoitan noin. 40cm harjusta. Neidenillä ne on vielä pikkukaloja, jotka lasketaan takaisin kasvamaan. Antin kalatkin olivat välillä 45 - 50cm.
Seuraava ilta kalastettiin taas samaisella yläniskalla. Tutut kuviot toistuivat jälleen ja isot lohet hyppäsivät narua kalamiesten heittosiimoilla, ilman mitään mielenkiintoa tarjottuihin perhoihin. Yöllä leiriin palattuamme ehdotin Antille, että valvottaisiin yö ja palattaisiin samalle niskalle aamuyöstä ennen auringonnousua. Tämä tuuma toteutettiin ja rannassa olimmekin kolmen jälkeen aamuyöllä. Tunnelma oli heti ensiheitoista lähtien aivan eri, kun niskan imusta perhoni perään loikkasi jalkaluokan kala näyttävällä hypyllä.
Lohi ei perhoon kuitenkaan ehtinyt kun paniikissa kiskaisin perhon kalan suusta. No hetki tästä alavirran puolelta Antti huusi, kala kiinni! Antin vapa kerkesi taipua syvään, kunnes se yllättäen löystyikin lennättäen siimat hattuun. Itsellä parin epäonnistuneen heiton jälkeen taas sama toistui, mutta tällä kertaa lohi nousi syvyyksistä hitaasti kuin tappajahai. Ensin pintaan nousi selkäevä ja sitten pyrstökolmio kohti perhoani. Minä kiskoin siimasta lisää vauhtia perholle, mutta tärppiä ei koskaan tuntunut.
Antti huutaa samalla hetkellä samat sanat alavirran puolelta ja katson kun vapa taipuu samassa paikassa uudelleen, mutta tälläkään kertaa kala ei pysy kiinni. Olisi varmaan ollut lohiluokan kala, sillä näimme noin 7-8kg lohen hyppäävän siinä kohtaa missä Antti kahdesti kalaa väsytti.
Väillä masensi palata leiriin tyhjän päivän jälkeen, kun konkarit olivat kiskoneet tällaisia.
Itsellä oli Neidenin reissulla yksi tavoite, ja se oli saada yli kilon harjus perholla. Tämä haave toteutui sitten viimeisellä luvalla lauantai iltana. Olimme jälleen samalla kalaisalla niskalla heittelemässä lohille mitä epätoivoisimpia sutturoita otin toivossa. Eräällä laskulla näin sitten alavirran puolella kun harjukset alkoivat pintomaan kosken loppuli'uissa aivan rannan tuntumassa. Huomasin heti että nyt on isommat harjukset otillaan.
Kävelin heti repulle ja nappasin yksikätisen perhovapani. Siiman päähän sidoin 0,35mm perukkeeseen nro.14 koukkuun sidotun päiväkorentojäljitelmän. Siima meni juuri ja juuri koukun silmästä läpi. Ihan rannan tuntumassa oli alkanut päiväkorentoa kuoriutumaan ilta-auringon viime säteiden lämmittäessä vedenpintaa. Ensimmäisellä heitolla sainkin 40cm harrin ja tämän jälkeen toisen suuremman. Kun kolme harria oli maissa, joista suurin painoi 880g, tarttui pinturiini se kala jota olin toivonutkin. Heti huomasin että nyt on kunnon harjus kiinni ja huusin Antin ylävirrasta avuksi. Pitkä oli vääntö, mutta niin pysyi pieni koukku harrin yläleuassa kiinni ja isomus saattin maihin.
Siinä se on!
Rannassa digivaaka näytti lukemiksi 1260g ja pituutta 53,5cm. Harriennätys meni kirkkaasti rikki ja reissu omalta osaltani oli pelastettu! Tämänkin jälkeen käytin useamman ISON harrin maissa, mutta enää ei kiinnostanut niitä mitatakkaan ja ne saivat jatkaa uintiaan. Syönti loppui sitten kuin seinään auringon kadottua tunturin taakse.
Sunnuntaina en enää jaksanut kalastaa ennen päivärauhoitusta ja purin leirini ennen pitkää kotimatkaa. Antti lähti mukaan saattelemaan autolle ja kävimme vielä Näätämössä saunomassa ennenkuin käänsin volvon keulan 800km kotimatkalle. Antti sen sijaan katosi rinkka selässä tunturiin vielä kolmeksi viikoksi. On se hurja!
Joskus sateenkaaren päästä löytyy...
Tällaisia, tai
Tällaista tunturilähteen raikastamaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiallinen kommentointi suotavaa...