Juhannuksen jälkeen sunnuntaina alkoi meidän lapin seikkailumme ja ensimmäisenä kohteena oli ylätenon kauniit maisemat. Saavuimme perille seitalaan illalla neljän ukon porukalla. Kalalle ei sunnuntaina tietenkään päästy rauhoituksen vuoksi, vaan ensimmäinen lupa alkoi maanantaina seitsemän jälkeen. Helteisen lämmin sää ja matalalla ollut jokivesi ei suuria toiveita herättänyt, mutta niin oli Jussilla kala kiinni jo ensimmäisillä laskuilla. Se titti ei suurensuuri ollut, mutta toivoa paremmasta lupaili kyllä. Jampalla oli myös kaksi lohitärppiä heti eka laskuilla, mutte se kala vain ei ottanut tarttuakseen.
Meidän leirissä ei lohenpyyntiäkään oteta niin vakavasti.
Jussi ja eurotitti.
Itsellä ensimmäinen tilanne oli outakosken niskamontussa, mutta lyhyeksi jäänyt koydenveto lohen kanssa päättyi katkenneeseen sivuperukkeeseen. Sen jälkeen hylkäsin liukuperukeviritykset sivutapsista ja siirryin käyttämään kiinteää sivutapsia yläperhossa. Harjus oli myös aloitusiltana syönnillään ja Jussi onki yhden hyvänkokoisen graavikalaksi.
Antti käskee ja siima nousee.
Jussi huolehti porukan syömäkaloista sinäiltana.
Tiistai kalastettiin taas "kotikoskella" eli outakoskella ja mikäpäs sen mukavapaa kuin hypätä suoraa teltasta kurahousuihin ja kävellä vain satametriä jokirantaan. Kalatapahtumia ei kuulunut ennen yö klo. yhtä. Silloin notkahti kalaporukkaamme liittyneellä Jimillä vapa ja rantaan hinattiin 4,8kg lohijalka. Omalla porukalla tapahtumat jäivät laihemmiksi.
4,8kg ja hymy herkässä.
Jussi aateloi graavilohta.
Keskiviikkona taas niin lämmin ilta salli kalastuksen vasta illalla, kun aurinko alkoi painumaan hetkeksi tunturin taakse. Taas kello kävi yö yhtä kun Jamppa huutaa niskamontun yläpäässä, että nyt on! Se kala otettiin tarkasti, vaikkei haavimiehen otteista niin vältämättä saattanutkaan ymmärtää. Hienosti Jamppa lohen kaatoi ja pakittaen hinasi kiville. Tämä oli viimeöisen kalan kopio ja painoa oli kertynyt jalalle 4,7kg. Ottiperhona toimineen perhon Jamppa oli edellisenä päivänä uhannut ristiä, jos kalan sillä saa, ja niin perho sai kunniakkaan nimen Kurkosen Hälli!
Jampan ensimmäinen tenon lohi 4,7kg.
Ottimato, Kurkosen hälli!
Torstaina päätimme ruuhkaa uhaten suunnata Dalvadakseen. Sitä päätöstä ei tarvinnut jäädä katumaan, sillä ensimmäisellä laskulla minulla tärppäsi samaan perhoon, millä myös viimekesänä onnistuin dallasista titin saamaan. Eli Undertakerilla. Kun titti oli maissa alkoi kuhina perhobokseilla ja kalatapahtumia alkoi satelemaan. Seuraavaksi Jussin undertakeria vietiin, mutta tälläkään kertaa ei Jussi kalaa dalvadaksesta saanut rantautettua. Siinä se niin tutussa paikassa irtosi, eli mutkan jälkeisessä hitaassa virrassa.
Haudankaivajan titti 1,6kg.
Aamuyöstä klo 05:00 Antti karjaisi mutkamontulla vapa kaarella, että lohi kiinni! Pitkän varman väsytyksen jälkeen kala saatiin maille, jossa se osoittautui luultua isommaksi. Eipä tarvinnut miestä pyytää pönökuvissa hymyilemään kun 4,6kg lohi kourassa kuvia näpsittiin. Ottipelinä tietenkin Undertaker.
Myös eräitä suotumiehiä haastattelin, kun tulivat ottiperhosta kyselemään. Näytin ottiperhoa ja pojat tuumasivat, että he jatkavatkin tällä, näyttäen samanlaista perhoa. Kertoivat karkuttaneensa samaisella perholla ison kalan. Laskin, että sinä yönä dalvadaksesta rantamiehet saivan yhteensä seitsemän kalaa ja kaikki tulivat Undertakerilla. Liekkö sattumaa?!
Antin 4,6 kg lohijalka.
Eräs hauska sattuma kävi, kun alavirrasta lähestyi soutumiesten vene kohti mutkaa. Katsoimme että nyt ei ole näillä kalamiehillä ihan normaali ajoreitti. Niinhän siinä kävi, että kohta vene karahti karikolle rysäyksen saattelemana. Vene juuttui karikolle ja moottori hiljeni, mutta miehiä se ei näyttänyt liiemmin vaivaavan. Veneestä alkoi kuuluu kovaa laulantaa ja hilpeä tunnelma välittyi rannallekkin. Lähes tunnin porukka karikolla jumissa potkurin sokkatappia korjaili ja syykiin moiseen hilpeyteen selkisi myöhemmin. Kavereiden veneeseen oli hetkeä aiemmin nostettu kala, jonka silmiä ei metrin kohottamisen jälkeen veneenlaidan takaa ollut näkynyt.
Perjantaina huomasimme Tsulloveinkosken olevan vähemmän miehitetty, joten lompsimme sinne. Heti saapuessa rannalla lötkötti titti. Koko yön kalastimme ilman tapahtumia. Eräät kalamiehet kuitenkin onnistuivat saamaan pikkutitin aamutunneilla. Olipa sieltä saatu samalla viikolla yli kasin kalakin. Tsullovei oli uusi paikka myös minulle ja todella mukava paikka kalastaa, joten viimeiseksi kerraksi se ei varmasti jää.
Tsullovein heittorinkiä.
Lauantaina kävimme vielä muutaman laskun Outakoskella ennen leirin purkua. Jussi sai kotia viemisiksi harrin ja siian, jotka pienempään yläperhoon olivat haksahtaneet. Kun kamat oli pakattu autoihin, suuntasimme Karigasniemelle syömään. Kun kebabit oli siirretty suojan puolella oli aika hyvästellä Jussi ja Jamppa, jotka jatkoivan kohti Raahea. Minun ja Antin seikkailu sen sijaa jatkui kohti Norjan puoleista Näätämöjokea eli Neidenelvaa.
Yhteenvetona Tenon turneesta, että vettä oli vuodenaikaan nähden todella vähän ja lämmintäkin se oli, ettei uidessakaan palellut. Siis aivan liian lämmintä lohelle, mutta se huomioiden kalasaalis oli vähintäänkin tyydyttävä. Ensivuonna uudelleen, mutta hieman myöhemmin. Ei tuo ruuhkassa kalastaminen kuitenkaan ole meidän juttu. Kiitokset vielä kalakavereille eli Jampalle, Jussille ja Antille. Tästä ei kalaporukka enää voi parantua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiallinen kommentointi suotavaa...