torstai 25. elokuuta 2011

Alakitka 22-24.8.2011


Maanantaina lähdettiin Jussin kanssa kohti Kuusamoa tavoitteenamme Paanajärven suurtaimen. Perillä oltiin illalla joskus seitsemän aikoihin ja kun kota oli pystytetty ja kalakamppeet joen varressa viritetty, kävikin kello jo kymmentä. Ensimmäisenä yönä kalastus aloitettiin kalliosaaren alapuoliselta ottipoolilta. Ainoa kalakontakti sattui sinäyönä toisella laskulla, kun rannantuntumassa siimassani tuntui pari syvempää potkua. Kala ei vain tarttunut, mikä lie sitten olikaan.
Sitä sitten tahkosimme kolmeen asti aamulla kunnes väsymys voitti ja painuimme takaisin kodalle. Kyllä kalliosaareen rantaan laskeutuva jyrkännepolku oli maineensa veroinen kalamiehen kunnon mittarina. Kyllä siinä kalamiehen paita kastuu jokivarteen laskeutuessa, puhumattakaan takaisin nousemisesta.



Aamutuurilaista näytti väsyttävän. Kesken erään laskun rannalta alkoi kuulua mahdoton karjunta. Kohta selvisi, että myyrä oli kiivennyt pitkin nukkuvan kalamiehen naamaa! 




Seuraavana iltapäivänä herättyämme pakattiin taas kamppeet reppuun ja tallusteltiin jokivarteen. Nyt laskeuduttiin hieman loivempaa rinnettä kalliosaaresta hieman ylävirtaanpäin sijaitsevalle heinäniemelle. Matkalla heinäniemeen piti tosin pysähtyä pariin otteeseen kuvaamaan uskomattoman mahtavia maisemia. 

Lasku toisensa perään kalastelimme heinäniemen suoraa ja välillä laskeuduimme kalliosaareen asti, mutta mitään kunnon kalakontaktia ei kuulunut. Illalla sitten noin yhdeksän aikoihin olin laskemassa kalliosaaren yläpuolta kun "hiiressä" tuntui pieni tuuppaus ja samassa kävikin perhon kohdalla iso loiskaus. Kyllä siinä veret seisahtui kun leipälapion kokoinen evä iski pintaan! Hetkisen istuin rantakivellä henkeä haukkoen ennenkuin uskaltauduin tärppikohtaan uudelleen heittämään.

Hetken päästä samoilla jalansijoilla seistessäni perhoani vietiin, mutta heti huomasin ettei tämä kala ollut äskeinen läiskäyttäjä. Ei 40cm harjus paljon pettymystä lievittänyt kun se iso ei enää ottanutkaan. Taisi vain Paanajärveläinen isomus ajaa pikkukalan pois asentomonttunsa päältä!?
Myöhemmin yöllä samassa paikassa Jussi näki ison hahmon pimeyden seasta hyppäävän kunnon molskahduksen säestämänä. Vai yrittikihön se sittenkin tavoitella Jussin perhoa?

Eipä tuota tiedä kun pimeydessä näe missä perhot milloinkin ui, on vain pakko luottaa vaistoihinsa. Yön sysipimein hetki istuttiin tervastulilla heinäniemen rannassa yöradiota kuunnellen ja tarinaa iskien niin Tenon lohista kuin Ii-joen harreistakin ja kun aamuyöstä kolmen jälkee valo joenyllä alkoi voittaa palattiin koskelle. Enää ei vain kalaa kuulunut ja se kalliosaaren isomuskin oli ilmeisesti palannut takaisin asentomonttuunsa.

Kodalla oltiin takaisin aamu viiden jälkeen, mutta eihän sitä nukkumaan malttanut mennä kun tapasimme erään Rovaniemeläisen pitkänlinjan perhokalastajan jonka kanssa kuulumisia yön tapahtumista vaihdettiin pitkälle aamuun. Hän olikin onnistunut saamaan maanantaiyönä 50cm taimenen ja tiistaiyönä 60cm harrisuvannosta. Molemmat kalat oli herrasmies päästänyt takaisin ja onhan Kitkan alamitta taimenelle tuon 60cm.  
Iltapäväivällä taas hereille, pikainen päivällinen ja leirin purun jälkeen lähdettiin kotimatkalle.



Kalliosaari


Heinäniemen ja kalliosaaren välinen suora.




Tulihan se yksi paanajärveläinen kuvattavaksi, vaan palanneekohan tämäkään koskaan kotijokeensa vai uiko paanajärvessä verkkoon? 


Kun Ii-joella joutuu varomaan ylävirrasta valuvia uiton aikaisia tukkeja, joutui Kitkajoella vilkuilemaan seläntaakse koskenlaskijoita tähyillen



Alakitka ei ole harripaikkana parhaimmillaan, mutta löytyy sitä isompaakin. Tämä 40cm pääsi takaisin kasvamaan.




Hiiret tykkää näköjään valkovenäläisestä 



Tästä reissusta yhteenvetona täytyy mainita, että taas tuli uusi aluevaltaus perhokalastuksen saralla. Nimittäin tuli opeteltua heittämään tuplakätisellä vavalla ja sellainen on myös itselle saatava. Olihan jo pelkästään heittäminen kakskätisellä niin hauskaa ja kun kalliot rajoittavat takaheittotilaa, tarve on perusteltu kevyelle tuplakätiselle. Ainut vain, että tuon chestbackin joutuu silloin heivaan pois edestä. Vaan kyllä ne perhorasiat kahluutakin taskuun mahtuu.
Ensivuonna tuonne on pakko päästä uudestaan ja silloin on todennäköisesti välineistönä 12,5 jalkainen kevyt DH- vapa mukana! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiallinen kommentointi suotavaa...