Metsästyksen jännitys piilee siinä, ettei koskaan aamulla eväitä reppuun pakatessa voi tietää millainen jahtipäivä on tulossa. Tämä päivä oli taas yksi niistä mieleenpainuvimmista ainakin minulle ja Irrille.
Aamusta lähdimme kopaisemaan kursun aluetta, jonka ympärille passit oli viritetty. Alue haravoitiin jopa kolmen koiran voimin, mutta vain yksi hirvi siitä löytyi. Jouko onnistui vasattoman naaraan nuoremmalle hirvikoiralleen kaatamaan. Mekin isännän ja Irri-koiran kanssa kursun aluetta useita tunteja harvavoitiin tuloksetta. Makkaranpaisto tauon aikaan saatiin kuuma vinkki juuri tien ylittäneestä hirvestä
Kun savukäyrät oli "suojanpuolelle" siirretty aloitimme passaamaan tätä hetki sitten havaittua hirveä.  Itse menin hongistontielle passiin ja isä pudotti Irrin kuumalle jäljelle Ojalanperäntieltä. Navigaattorin näytöltä passissa koiran työskentelyä seurasinkin ja lopulta pitkän seurannan jälkeen hautakankaasta koira saikin hirven haukulle. 
Isän kanssa soiteltuani kuulin, että nyt olisi tilaisuus päästä hiipimään haukulle. Noh, kahtakertaa ei tarvinnut houkutella ja noin 250 metrin päästä tuulen alta lähestyminen alkoikin. Oli vain niin uskomattoman tiheää ryteikköä ensimmäinen suonläntti ennenkuin maasto nousi pienelle taimikkoa kasvavalle kumpareelle. Jo ennen kumparetta ajattelin lähestymisyritykseni olevan valmiiksi tuhoon tuomittu, mutta Irrin 90 haukausta/min paukuttava seisontahaukku peitti risujen rapsahtelut alleen.
Niin pääsin noin 40-50 metrin päähän kummun alalaitaan, mutta peitteisen maaston takia en nähnyt koiraa tai hirveäkään. Siinä vaiheessa ajattelin, että nyt on vain pakko odottaa kumpi tekee virheen ensimmäisenä. Se on joko minä tai hirvi! Sitten se virhe tuli, mutta onneksi se sattui hirvelle kun se astui noin kymmenen metriä alatuulen puolelle kävellen hartian levyiseen aukkoon n. 35 metrin päähän minusta. Hetkeäkään ei ollut aikaa epäröidä ja ammuin sonnia lapaan.
Sonni ottikin laukauksesta yllättävän rynnäkön suoraan minua kohti! Kyllä meinasi tulla tosissaan paskat housuun kun yli 200kg sarvilla varustettua karvakasaa juoksee täysillä kohti. Kerkesin sentään ladata ja viimeinen laukaus lähtikin päin kohti juoksevaa urkkia alle kymmenestä metristä, jonka jälkeen tein vaistomaisen väistöliikkeen (syöksyn) lähikuusien taakse. 
Hetken päästä kuulin Irrin haukun noin sadanmetrin päästä ja haukusta tiesin sonnin elämänkaaren päättyneen ja kalsaripyykiltäkin onneksi vältyttiin. 

Tämä päivä oli nuorten juhlaa, niin koiran kuin miehenkin. 


Nylkyvajalla totesin ensimmäisen laukauksen olleen jo tappavan. Oli lävistänyt samalla keuhkot ja sydämmen, mutta toinen paniikkilaukaus meni turvasta läpi osuen rintaan. Turhaanpa siis toisen kerran ammuin, mutta onneksi ei suolia puhjennut.