Surku-Artun jäniini

Helmikuun viimeinen päivä ja samalla loppuu myös jänisjahtikausi. Metsään päästiin iltapäivästä kun Hannu pääsi töistä ja itsekkin olin yötuurista heräillyt. Matkalla Hannu soitti, että pistäppä vauhtia kun ensimmäinen ajo oli alkanut välittömästi. Perille päästyäni jänö oli kuitenkin ehtinyt eksyttää pennun ja lähdimme kävelemään jälkiä pitkin hukkaa selvittämään.

Pienen kanavan jälkeen jäniksen jäljet nousivat kuusikkomäelle, jossa koira alkoi katsella pelokkaana ympärilleen. Jäljillekkään se ei enää oikein uskaltanut lähteä. Kohta huomasimmekin, että jäniksen jäljen vieressä olivat hyöryävän tuoreet ilveksen jäljet. Päätimme jättää tämän jämpen ilveksen evääksi ja katsella uutta jänistä toisaalta.

Eräältä pakettipellolta löytyi aamuiset jäljet, joita aloimme selvittämään. Jänis oli maannut kuusen alla, jonka vieressä oli tuoreet näädän loikkajäljet. Hannun kans ihmettelimme minne jäniksen jäljet siitä makuupaikasta jatkuvat. Sitten älysimme, että eihän nuo näädän jäljet olekkaan, vaan jänishän siitä onkin lähtenyt pitkällä hypyllä. Arttu painelikin jo tuoreilla jäljillä ja kohta ajo kajahtikin pellonlaidasta.

Jäin passiin lähtöpaikan viereen kanavan varteen ja Hannu siirtyi läheiselle polulle. Jänis kuitenkin onnistui taas eksyttämään koiran ja sillä välillä päätin siirtyä itsekkin viereiselle polulle josta ajo oli hetki sitten kulkenut. No tietenkin hukan selvitettyään jänis palasi lähtöpaikalle, josta olin juuri poistunut. Siirryin takaisin lähtöpaikan viereen kanavan varteen ja kohta ajo alkoikin palailla suuntaani.

Yllättävän pitkään jänistä sai odottaa, mutta kiirettä sillä ei tuntunut olevan. Siihen se parinkymmenen metrin päähän seisahtui pienen pajukon taakse. Ammuin puskan läpi ja jänis hyppäsi tulosuuntaansa. Toisen laukauksen ammuin pomppuun, mutta jänis jatkoi matkaa. Verijälki paljasti osuman kuolettavaksi ja reilun sadanmetrin päästä ristiturpa löytyikin. Hyvä päätös Arttukoiran ensimmäiselle jahtikaudelle ja minullakin katsesi n.15 vuoden jäniksetön kausi. Ollut vähän sellainen periaate, etten kanalinnunpyynnissä jäniksiä ammu, vaikka pomppupaikkoja on välilä ollutkin.

Tämä talvi on ollut mitä erikoisin, kun lunta ei ole juurikaan satanut ja kevätkin näyttää tulevan kuukaden aikaisessa. Tänään aamuyöstä kyllä satoi todella sakeasti, mutta iltapäivällä suurin osa lumista oli ehtinyt jo sulaa. Toisaalta dreeverille vähälumisesta talvesta on iso etu ja jäniskanta tuntuu olevan nyt todella runsas. Tuosta Hannun dreeverin pennusta myös pakko mainita, että kyllä on tämä koira syttynyt hienosti jahtitouhuihin. Useampi jänis Artulle on ensimmäisenä syksynä pyydetty, eli taitaa olla pyyntivietit kohdillaan.

Vasemmalla koiran jälki ja oikealla ilveksen. Jännä kun ilveksen jäljessä näkyy kynnen jäljetkin, vaikka yleensä kissa pitää kyntensä sisällä. Osassa jäljistä kynsiä ei näkynyt.