Pientä ja yksinkertaista

Joskus tuntuu että valloillaan on kästys, jossa perhojen tulee olla mahdollisimman vaikeita sidottavaksi jotta niillä voisi saada kalaa. Tämä varsinkin lohiperhoissa, missä näkeekin  palasista kasattuja levysiipiä, moniosaisia runkoja yms. Kuitenkin melko paljon olen kuullut jä nähnyt tapauksia, joissa kala on saatu pelkällä putkeen sidotulla karvatupsulla. Eli ei sen ottiperhon aina tarvitse olla niin monimutkainen.

Pienistä perhoista puheenollen, niitä kannattaa varata rasioihin matalan ja lämpimän veden olosuhteisiin. Itsellä pienempi perho ui yleensä ylätapsissa ja lisäähän pieni perho tärppien määrää ja pitää mielenkiintoa paremmin yllä kun sentään harjuksia tulee lohikalassa. Pienistä koukuista vaan kannattaa puristella väkäset lyttyyn, ettei tule revittyä smolttien leukoja. Minä ruukaan väkäsen painaa perhoa siimaan kiinnittäessä. Eli tässä muutama pieni ja yksinkertainen perhomalli, mitä tänään tuli sidottua.

12 ja 14 numeron tuplakoukkuun

Pelkkä hopeakoukku, häkilä sininen kukko ja siipi kalliokettua.

kurkku punaoranssi kukko, alusiipi tippettiä ja päällä muutama karva tummanruskeaa rämsteriä.

Jaakkoja.

Muutama perinteisempi Tenolle. Korhosen korree.