Eräs lupamyyjä oli kerran sanonut, että jos ei kitkalla ensimmäisellä reissulla tärppää niin sitä joutuu odottamaan viisi vuotta. Nyt on toinen vuosi ja toinen reissu kitkalla takana eikä tärppiä vieläkään kuulunut, joten täytynee odotella vielä kolme tyhjää vuotta. Jos se sitten vuonna 2016 jysähtäis heti kerralla isosti.
Vaan odotukset oli silti korkealla kun maanantaina lähdimme Jussin ja Jampan kanssa kuusamoa kohti ajelemaan. Antin oli puhe saapua illalla kunhan töiltään ehtii. Kalastus aloitettiin sinä iltana kalliosaaresta. Ilmakin oli illalla ihan mukava vaikka yöstä tulikin melkoisen kylmä. Vesitilanne joessa oli hieman viimevuotista korkeammalla, mutta täysin kalastettavissa kuitenkin. Muutamat laskut kerkesimme kolmistaan ottaa ennen kuin Anttin saapui joelle. Yön ainoa tapahtuma oli Jussilla rannan tuntumassa juuri ennen sitä rantakoivua, josta taimen kuulemma usein poksauttaakin. Siimassa oli vain yhtäkkiä alkanut tuntumaan jännä paine, mutta vastaiskussa ei enää mitään tuntunut.
Tiistaina trangialla ruokaa laittaessa alkoikin sitten taivas synkkenemään. Heinäniemeen päästyämme vettä tihuuttikin jo kunnolla, ja sitä satoikin koko loppureissun. Heinäniemestä ei mitään erityistä jäänyt jälkipolville kerrottavaksi ja yö menikin lähinnä tulilla istuskellessa. Toki joku meistä seisoi aina koskessa heittämässä vaan parempaa kalaa ei kuulunut. Muutamia pieniä taimenia ja harreja joutui yläperhosta välillä irroittelemaan. Aamulla palailimme märkinä leiriin pötköttelemään. Jussin unet jäivätkin melko vähäisiksi kun hän joutui kymmenen aikoihin palailemaan takaisin Raaheen.
Keskiviikkoilta ja viimeinen kalalupa oli alkamassa. Pitkään arvoimme Jampan ja Antin kanssa minne menisimme sen kalastamaan. Mieli teki harrisuvannolle, mutta se oli paikkana meille ihan uusia ja outo niin päätimme kuitenkin marssia taas kalliosaareen. Tälläkertaa laskeutuminen jyrkkää rinnettä joelle sujui minullakin paremmin. Eka iltana tuli siinä nimittäin kaaduttua aika mukavasti. Onneksi selvisin vain muutamalla vapaan tulleella naarmulla.
Kahvinkeitto tauolla siinä Jampan kanssa jutellessa mieleen tuli viimevuotinen taimentärppi hiiri- perholla. Jamppa päättikin laittaa hiiren siimansa päähän. Eräällä laskulla sitten ollessani saaren ylä puolella graaviharria perkkaamassa huomasinkin Jampan vavan mutkalle taipuneena. Mieleen juolahti jo, että joutuukohan tässä kohta haavimishommiin. Vaan niinhän siinä taas kävi että muutaman potkun jälkeen siima löystyi ja kala oli tiessään. Olisipa voinut olla hyvä kala, mutta kun ei.
Antti suolasi pyytämäni harrin rantakivien väliin "kypsymään" ja kalastusta jatkettiin pitkälle aamuyöhön, mutta mitään ei enää kuulunut. Aamulla palailimme kodalle vuolemaan graaviharjusta ruisleivän päälle ja voi piru että olikin hyvää. Vaan ei se auta muutakuin odottaa taas ensivuotta, että päästään taas paanajärveläisen perään. Pyydetään ne ruokakalat parin viikon päästä hossasta. ;)
Kiitoksia pojille seurasta ja kumarrus joelle taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiallinen kommentointi suotavaa...