Kalastimme illasta aamuneljään asti utskosken loppua, vaan eipä lohi ottanut onkeen sinä yönä kenelläkään. Soutumiehetkään eivät olleet saaneet kunnolla kalaa moneen päivään.
Perillä utskoskella ja heti kalaan.
utskoskea
Perjantai alkoi kirkkaana kun iltapäivästä kodasta ulos kömmimme. Trangialla paistelimme pihvit kermaperunoilla ennen joelle lähtöä. Kunnon eväät tulivatkin tarpeeseen kun tämän luvan kalastimmekin niinsanotusti kokorahan edestä. Suostuimme luovuttamaan vasta aamulla kuuden aikaan, ja kun kalalle oli lähdetty iltapäivä neljältä, yrittämisen puutteesta ei laiha saalis ainakaan johtunut.
Lauantaina nukuttiinkin vieläkin pidemmälle iltapäivään, sillä sen verran raskas kalastussessio takana oli. Muutenkin Utskoskea puhutellaan leikkimielisesti tosiäijien rantakalastuspaikkana, sillä kahlata täytyy vyötärövesiin kovassa virrassa ja heitonkin pitää lähteä pitkälle. Utskoskelta ajelimme sitten Seitalaan Outakoskelle jossa kalastelimme sunnuntain viikkorauhoitukseen saakka. Outakoskella saimme sitten ensimmäisen lohikontaktin, kun yöllä sumun leijailessa joen yllä posautti titti kiinni Jussin uittamaan bluerattiin.
Kala ei vain pysynyt kiinni muutamaa potkua kauempaa.
Outakosken maisemia
Sunnuntai-iltana seitsemältä alkoi sitten viikottainen rauhoitus, mutta sitä ennen kävimme tietenkin pienen päiväsession rauhoitukseen asti kalassa. Norjan puolella tuntui rantamiehet saavan pelteillä muutaman kalan, mutta meidän perhot uivat taas rauhassa. Jussilla tosin pienempään tapsiperhoon puraisi noin 40cm harri, joka lähtikin meidän iltapalaksi. Seitsemältä kalastus lopetettiin ja siirryimme seitalan mökille saunomaan.
Maanantaina, kun rauhoitus iltaseitsemältä päättyi, oltiin hyvissä ajoin passissa dalvadaksen legendaarisella mutkapoolilla. Pääsinpä mutkan ensimmäisenä vielä laskemaankin ja sieltähän se lohi mutkan montusta perhooni posauttikin. Muutaman potkun kala kiinni pysyikin kunnes kirkas kylki välähtäen painui montun syvyyksiin vieden tapsiperhonani uineen oliivin sarvijaakon. Kyllä vatutti! Lähdin rantaan uutta sivuperhoa sitomaan ja toteamaan solmun liukutapsin "laakerin" kohdalta pettäneen. Jussi lähtikin heti perään laskemaan samaa poolia ja montun kohdalla vapa taas notkahti. Vaan irti pääsi tämäkin kala ja sen jälkeen tapahtumia kuulunutkaan vasta kuin yöllä ennen kahtatoista.
Eräällä laskulla satuin huomaamaan hyvän kokoisen titin pintomassa mutkan yläpuolisen rantakähkyn alla. Kala loikki säännöllisin väliajoin samassa paikassa. Kun muita kalastajia ei yleisönä näkynyt, päätin hakea rannalta yksikätisen keppini pintasiimoineen ja sitaisin perhoksi pintabomberin. Heikki Anttosen pinturiopit mielessä aloin pommittamaan tälle pintovalle kalalle. Heitto toisen perään samaan paikkaan kunnes yhtäkkia kala loikkasi kelluvan bomberin perään. Sähköisku kävi lävitseni ja vetäisin perhon pois vaarallisilta vesiltä ja kala jai tietenkin tarttumatta.
Dallasin titti ja minulle tenon ensimmäinen
Ottiperho Undertaker
Kun pintova kala ei enää pintaperhosta kiinnostunut vaihdoin vavan kaksikätiseen jonka siiman päähän sitaisin omaan silmääni erittäin rumalta näyttävän undertakerin. Kun Jussi oli palaamassa laskultaan pysähtyen porisemaan minulle, yllättäen kelani jarru alkoi huutaa. Vapa pystyyn ja perään, kunnes mutkan jälkeen titti posautti ilmaan. Tämä onneksi pysyi rantaan saakka kiinni, jossa Jussi sen maihin nosti. Ensimmäinen tenolaiseni oli maissa ja digivaaka kertoi painoksi 2,5kg. Kala otti mielestäni juuri samasta kohtaa kuin missä olin pinturilla hyppivää kalaa härnännyt ja kokokin täsmäsi kohtuullisen hyvin. Olisiko voinut olla sama tintta? Hetken päästä Norjan rannalla oli myös väsytys käynnissä ja tästäkin titti saatiin maihin. Loppuyö oli sitten hiljaista ja palailimme aamuyöllä kodalle pötköttelemään.
Tiistaina kalastus jatkui dallasissa, mutta nyt oli mutkan monttu niin tiukasti miehitetty, että marssimme suosiolla teppanaan. Lasku toisensa perään teppanaa pyydettiin samalla tähyillen josko alkanut sade olisi ajanut mutkan kalamiehet jo majoituksilleen. Yöllä muut kalastajat luovuttivatkin ja pääsimme taas kaksistaan mutkaa pommittamaan. Puolenyön aikaan sitten huomasinkin Jussin mutkan montussa vapa kaarelle taipuneena. Kelasin siimat vedestä ja nappasin haavin rantakiviltä. Jussi oli kadonnut kaloineen mutkan taakse ja kalan alkaessa osoittaa väsymisen merkkejä yritimme saada sitä rantaan. Lohi oli jo muutaman metrin päässä rannasta matalassa ja aloin suunnittelemaan ensimmäistä haavimisyritystä, kun siima yllättäen löystyi. Kala oli tiessään ja harmitti niin pirusti, sillä tämä olisi ollut todennäköisesti jalkaluokan kala.
Kalastelimme sen yön aamu kahteen saakka, mutta seuraavana päivänä kuulimme eräiltä herrasmiehiltä ettei olisi kannattanut luovuttaa vielä silloin.
teppanaa
Keskiviikkona palasimme takaisin Outakoskelle. Iltapäivällä ruokalevolla pötkötellessämme aurinko tuli pilven takaa valaisten tunturit kauniisti. Siinä vaiheessa Jussi ponkaisi retkisängystään vieterin lailla ylös ja alkoi kiireisenä vetää kahluuhousuja jalkaan. En kunnolla kerinnyt edes kysyä mikä ukolle tuli, kun mies oli jo Outakosken niskamontussa ja vapa kaarelle taipuneena. Otin haavin rannalta ja kahlasin rantaveteen kalaa vastaan. Jussi huuti että nyt on titti tai harri kiinni, mutta jos on harri niin on iso! Kohta titin pyrstökolmio halkoi rantavirtaa ja viimeisen syöksyn titti otti suoraan minua päin. Vaiston varassa tökkäsin haavin pohjaan ja titti syöksyi itse vauhdilla pussiin. Rannalla vaaka kertoi kalalle painoksi 1,8kg ja ottiperhona toimi tänä kirkkaana iltana Flashabou Carry. Jälkeenpäin Jussi kertoi, että tällä kelillä hän oli ennenkin saanut lohen tarttumaan ja kun aurinko tuli esiin oli oikea hetki joelle lähteä.
Jussi ja tintta
Torstaina jatkoimme Outakosken kalastusta ja ensimmäinen tapahtuma oli loppuliun alussa kovemmassa kuohussa Jussilla. Isokokoinen titti osoittautuikin melkoiseksi torpeedoksi, kun Jussin siima osoitti tärpin jälkeen joen suuntaisesti, niin kala hyppäsikin jo keskellä virtaa. Hetken se vielä pysyi kiinni kunnes taas yht'äkkiä olikin irti. Ihmeen helposti kalat tällä reissulla tuntuivat karkailevan ja tätä ongelmaa kuulosti olleen niin monella muullakin perhomiehellä. Paikalliset sanoivat selitykseksi ilmiölle, että lohi vaihtaa tähän aikaan hampaita ja ottaa siksi niin varovaisesti pyytöihin. Aamuyöstä ilma synkkeni ja vaihdoin eräälle laskulle sivutapsiin pienikokoisen Thunder & Lightningin. Loppuliussa olin jo rannaria sisään strippaamassa kun siiman päässä jysähti. Vapa pystyyn ja samantien siimat syliin. Liukutapsi oli liukunut päähän ja kala tiessään. Pari pientä pukkausta oli aamuyön saldona kunnes palasimme kodalle viettämään lähtöyön peijaisia. Peijaiset jäivät yhteen kahviin kermaliköörillä ja kohta kuorsaus kaikui kodassa.
Perjantaina pienen haikeuden vallitessa pakkasimme kamppeet autoon ja suuntasimme kotimatkalle. Vielä leiriä purkaessa joku perhomies rantautti komean titin aivan kuin meitä kiusatakseen.
Allekirjoittanut kiittää jokea, maisemia ja tietysti kalakaveria ja lohimestari Jussia.
Tästä se "elinkautinen" alkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiallinen kommentointi suotavaa...