Hullun huvit: Laxmannens midsommerfest

Kuten otsikosta voi jo hieman päätellä on tämän blogijutun ajankohtana juhannus ja paikka läänsinaapurissa. Torstaina 18.6 lähdimme siis Miikan ja Henkan kanssa kohti Ruotsin kalavesiä lohenkiilto silmissä. Perille saavuimme alkuillasta ja kun kamat autosta oli saatu puretuksi mökille, lähdimme heti kalaan. Ensimmäiseksi paikaksi löytyi mukavan näköinen niska joen keskiosalta. Heti jokivarteen päästyämme näimme erään perhomiehen elvyttävän rannassa +7:n laxia.

Tämä antoi kovan kipinän kalastukseen ja mies vieläpä neuvoi meitä avoimesti kalapaikoista, uittotekniikoista kuin perhoistakin. Taitaa sanonta pitää paikkansa, että kalamies on kalan saatuaan avoimimmillaan. Tahkosimme tätä niskaa yömyöhälle ilman tapahtumia, jonka jälkeen palasimme mökille nukkumaan ajopäivän rasitukset pois.¨

Perjantaina eli juhannusaattona lähdimme jo aamusta liikkeelle etsimään potentiaalisia kalapaikkoja. Ultarpointin gps oli paikkojen etsinnässä hyvä apu jokivartta ajellessa. Aina sopivan paikan näkyessä kartalla kävimme jokivarressa paikkaa kurkistamassa. Yksi mukava paikka löytyikin, mutta se vain näytti paremmalta joen toiselta puolelta. Noh päätimme sitten vaihtaa joen toiselle puolelle, mikä osoittautuikin ihan hyväksi suunnitelmaksi. Tahkosimme tätä mukavaa nivamaista poolia koko iltapäivän, kunnes alkuillasta sitten Miikalla tärähti siiman päässä.

Heti väsytyksen alussa kala vaikutti mukavan kokoiselta ja minä heitin painoarvion noin 6-7kg kalasta samalla kuvia räpisessäni. Sitten kun kala alkoi tulla lähemmäs rantaa, oli painoarviota pakko nostaa. Kun kala lopulta pitkän väsytyksen jälkeen oli Henkan tiukassa tailausotteessa rantavedessä alkoi hymyt todella venyä joka jätkän naamalla. Kala punnituspussiin ja lukemat pysähtyivät tasan 10 kiloon. Mittaa tällä pulskalla kalalla oli 98cm. Perho irti suupielestä ja pienen hengähdyksen jälkeen lohikolli potkaisi pirteästi takaisin joen syvyyksiin.
Se ilta ja oikeastaan koko reissu oli pelastettu ja samalla Miika pääsi avaamaan oman lohitilinsä. Kalastelimme taas pitkälle yöhön, mutta muita tapahtumia ei enää kuulunut ja palasimme mökille juhannusta viettämään ja pitihän se speyburn- viskipullokin avata noin hienolle lohelle.

Lauantaina aamuherätys ei ollutkaan aivan niin vieterimäinen ylöshyppäys, mutta kalalla oltiin kuitenkin taas aamusta. Ilma vaan oli muuttunut tukalan kuumaksi. Päivä heitettiin ja katseltiin lohien pintomisia ilman tapahtumia. Myös sunnuntai kului samaa rataa paikkoja hakien ja hikeä pyyhkien. Naamakin siinä paloi joka ukolla.

Maanantain ja tiistain välisen yön olimme päättäneet kalastaa koko yön, kun ilmakin näytti muuttuvan pilvisemmäksi. Jo illasta alkoikin ripsimään vettä ja keli hieman jäähtyi. Siirryimme joen yläosalta aamuksi tunnetulle alaosan lohipoolille toivoin, että muita kalamiehiä ei niin paljoa sattuisi olemaan. Paikalla oli kuitenkin muutama porukka suomalaisia, mutta nämä miehet näyttivät olevan valmiiksi jo niin pehmeässä kunnossa, etteivät he kauaa enää jaksaisi kalastaa.

No toiveemme toteutuikin aamuyöstä kun muut häipyivät nukkumaan ja me jäimme kolmistaan poolille, missä lohia hyppi jatkuvasti. Sitten aamukolmen aikaan alkoikin tapahtua, kun eräs musiikkipiireistäkin tuttu lohimies saapui vapoineen samalle poolille. Jo ensimmäisen laskun alussa tuli tärppi ja laskun puolivälissä Tommin hardy niiasi lupaavasti. Tämä kala ei kuitenkaan pysynyt loppuun saakka kiinni. Seuraavalla laskulla sitten sama mies tartutti kosken niskalta kalan ja väsytyksen jälkeen rantaan hinattiin 88cm naaraslohi.

Itsellä alkoi tässävaiheessa aamua ja reissua olla paukut niin loppu, että kasasin vapani ja istuin tulille kyselemään kokeneen kalamiehen neuvoja. Muutamia asioita itselleni selvisikin, mitä olisi kannattanut yrittää tehdä toisin. Se taisi hämätä minua omassa kalastuksessani, että vesi oli edelleen koko ajan suhteellisen viileää(10ast. -> 14ast.) vaikka lämpenikin reissun aikana kovasti. Kuuma keli vain huijasi minut kalastamaan melko pinnasta ja nopealla uitolla. Vaan mistäpä näistä ikinä tietää.

Reissu oli kuitenkin todella onnistunut ja minulle ennenkaikkea opettavainen. Viimeistään ensivuonna uudelleen. Loppuun kiitokset kalakavereille Miikalle ja Henkalle.