Torstaina lähdimme Hilman kanssa kävelemään kotimetsiä metso toiveena. Emme päässeet jahtipolullamme puolta kilometriäkään kun hilman nenä liimaantui maahan. Jäin odottamaan hajujen selvittämistä kun samalla vierestä alkoi kuulua raskaita siiven ääniä. Poikametso hyppäsi matalasta taimikosta, mutta liian tiheästä.
Kun olimme päässeet marjasuonkankaan laitaan otti Hilppa taas vainun riistasta. Tälläkertaa kyytiä sai todennäköisesti jänis. Olihan se menoa hetkenaikaa. Yritin juoksemalla pysyä perässä, mutta aivan turhaan. Jotain valkoista siellä edellä vilkkui, mutta selvää en aivan saanut.
Marjasuon laidalla Hilppa taas laski nokkansa maahan ja lähti juoksemaan etumaastoon. Nyt osasin jo olla valmiina. Hilma etenikin noin. 70m matkan, kunnes raskaat siiven äänet poistuivat suonlaidan puusta.
Minulla oli tarkoitus kiertää marjasuo aivan eri laidalta, mutta lentoon lähtenyt koppelo muutti mieleni. Lähdimme siis jatkamaan koppelon pakosuuntaan. Kohta päätin oikaista suon kulmasta marjasuonkankaalle. Juurikun pääsin suonkulman yli kankaan laitaan alkoi koiran häntä taas vipattaa. Samalla etumaastosta alkoi kuulua outoa kiivaan kuuloista naksutusta
Hilma eteni hakien suonlaidassa ja päätin seurata. En päässyt kun pari askelta kunnes kuului raskaiden siipien ääniä.Silloin iso metso hyppäsi petäjän latvasta. Ei se parhaalla mahdollisella hollilla ollut, mutta koiran takia päätin ampua. Ensimmäinen laukaus lähti läpi kuusten latvojen, toinen oli avoimemmalla, mutta osui lähimäntyyn ja kolmas jo liian kaukana. Sen voin sanoa, että hetken aikaa otti päähän niin p*****ti! Hilma vielä juoksi ja hyppäsi vasten puuta, josta metso oli juuri lähtenyt, näyttäen että siinä se oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiallinen kommentointi suotavaa...