Hilman ensimmäiset noudot

Joskus aikaisin herääminen kannattaa, ja toisinaan ei kannata mennä nukkumaan lainkaan lähteäkseen aamulla metsälle. Itse noudatin tänään tuota jälkimmäistä ohjetta, kun ajelin suoraan yötuurin perään Hilman kanssa Mikaa hakemaan. Aluksi kirosimme tuulista ilmaa ja nauroimme, että viime syksynä samalla paikalla teeriä näkyi yhtä paljon kuin tänään rastaita.

Vaan taas sai todeta että tilanne voi muuttua hetkessä, kun teeriparvet ottivat siivilleen ja alkoivat lennellä pellon yllä. Ensimmäisen Mika poksautti peltoon ja kun olimme Hilman kanssa puolivälissä hakemassa, liiteli kohti jo uusi parvi. Pudotin parvesta kaksi nuorta kukkoa ja sitten olikin Hilmalla noutamista oikein urakalla. Hieman joutui pentua vielä linnulle ohjailemaan, mutta jokaisen linnun se poimi ja hienosti minulle luovutti.

Kohta vielä yksi kukko päätti lentää mikan ylitse ja baikkali karjaisi kahdesti. Kukko putosi tälläkertaa hieman pahempaan paikkaan heinittyneen kantoläjän sekaan ja tätä lintua koira joutui jo kunnolla etsimään. Kun viimeinenkin teeri oli tallessa hörppäsimme aamukahvit ja totesimme, että kyllä nämä meille riittää. Teeriä näkyi lennossa vielä autolle kävellessäkin.

Kaikki linnut olivat nuoria kukkoja ja sen puolesta juuri sopivia verotettavaksi. Jospa vielä jonain pakkasaamuna uudestaan ennen pyyntikauden loppumista.

Hei ukot, täällä on vielä yksi! 

Tämä lintu tais olla Mikalle.