Sainpa houkuteltua lapsuudenkaverini Iljan mukaan maalinnunpyynnin viimeiselle viikonlopulle. Pakkasimme auton määränpäänä pudasjärven korpimaat ja mielessä havulintujen kuningas, metso! Livon mökille saavuimme myöhään torstai-iltana. Ilta istuskeltiin mökin pirtissä karttoja selaillen, miettien seuraavien päivien reittisuunnitelmia.
Perjantaina suuntasimme metsälle kohti isoakumpua. Matkalla näkyi runsaasti metosolintujen elantoja ja eräältä kaskenlaidalta alkoi kuulua siipien ääniä. Metsopoikuus hyppäsi siitä siivilleen ja yksi koppelo lensikin aivan editseni, mutta olin jo lähtiessä päättänyt jättää tälläkertaa koppelot rauhaan. Yli 15 vuotta olen sitä isoa mustaa yrittänyt onnistumatta, mutta siinä sivussa monta koppeloa murhannut. Alan siis pikkuhiljaa uskoa, että koppeloiden ampumisesta tämä huono-onni metsojen suhteen johtuu.
Jatkoimme Iljan kans kävelyä koppelotilanteen jälkeen kohti isoa suota. Päätiin kurkistaa suon laidassa, josko reunapuihin olisi jäänyt lintuja. Suon laidalla näkyikin, että vastapuolen puissa istui teeriparvi. Otin pilkun selkärepusta ja lähdin ryömimään kohti suonlaitaa. Ryömin noin 30m matkan märässä jängässä ja kun pääsin sopivalle ampumapaikalle, ei lähimmissä vastapuolen puissa enää näkynyt lintuja. Yksi lintu istui kuitenkin vielä n.200m päässä ja siinä oli ainoa mahdollisuus.
Ristikko vipatti hullun lailla kun koitin lintua siihen pysäyttää. Hengitys ei ehtinyt tasaantua kun laukaus jo lähti. Helppo on arvata tuliko tuo alas. Ja vatut! Ei auttanut kuin ravistella lumet takin alta ja jatkaa matkaa. Pääsimme Iljan kanssa parisataameteriä kun huomasimme seuraavan teeriparven suolla. Sitä parvea ei vain pystynyt lähestymään ollenkaan.
Kotimatkalla päätimme vielä pyörähtää palovaaran rinteessä katsomassa, josko siellä lintuja löytyisi. Heti menomatkalla eräältä penkkatieltä lähti teeri edestäni puusta. Teeri lensi suoraan poispäin minusta suht kaukana, mutta 3/4 supistajan ja federalin luottopaukun turvin uskalsin yrittää. Eka paukulla teeri kippasikin noin 40 metristä. Näin kun teeri tipahti ojapenkalle. Juoksin paikalle mutta mitään ei näkynyt. Ainoastaan tuore lumi paljasti teeren nousseen ojasta metsään. Juoksin kohti seuraavaa sarkaojaa, siinä jäin odottamaan ja kohta teeren pää nousikin ojan pohjalta.
Ammuin heti uudestaan, ja siihen loppui teeren eteneminen. Palovaaran laidalla sitten eräällä kaskella katsellessamme huomasin sivusilmällä jotain lentävän takaamme. Siinä se meni, todella suuri metso! Nostin benellin ja napsautin varmistimen ja totesin että tämä on jo liian kaukana.
Federalin kuvio jäätyneeseen joenpenkkaan 30 metristä.
Lauantaiaamuksi sääennuste lupasi pakkasta ja tuulenkin puolesta suht. tyyntä. Ainoa ongelma vaan, etten saanut jahtikaveria aamusta millään ylös. Varttinyli seitsemän ulkona käydessä keli näytti varsin hyvältä latvalintukeliltä. Odottelin vielä puolituntia, ja kun ei miestä ylös saanut, jatkoin unia itsekkin. Noh, päivällä lähdimme taas jatkamaan metsojen etsimistä. Lauantai oli ainoa päivä kun keli oli suurinpiirtein siedettävä, mutta juurikin se taisi aiheuttaa sen, että linnut olivat todella arkoja. Havainnot olivat vähissä.
Sunnuntaina satoi taas aamusta alkaen vettä. Tuumasin Iljalle, että nyt ei ole linnut puissa ja jätin kiväärinkin mökille. Alle kilometrin päästyämme totesin sen suurimmaksi virheeksi, mitä olla voi! Siinä se istui, petäjän latvassa. Se oli mahtavan iso, mutta 200m päässä. Kivääri oli kuitenkin niin kaukana, mutta jälkeenpäin ajateltuna se olisi pitänyt hakea. Lähdin kuitenkin naakimaan metsoa haulikko kädessa pienen rämeen yli. Puolivälissä matkaa rämeeltä lähti 3 teertä ihan hyvältä hollilta. Ei edes kiinnostanut nostaa.
Otin pari askelta lisää ja iso metso hyppäsi vasemmalta puolelta lentäen rämeen poikki editseni. Sen kun olisi päässyt puristamaan vieressä kulkevalle kärrypolulle, mutta ei. Rämeellä oli liian peitteistä ampua. Siinäpä ne tilanteet menikin. Paitsi että löysimme vielä yhden ison teeriparven samoilta paikoilta kuin ensimmäisenä päivänä. Nekin olivat hyvällä kiväärihollilla, mutta kun se pilkkuseiska oli edelleen mökillä.
Päätin sitten ryömiä ojaapitkin toiselle puolelle kaskea ja ajaa teeriparven Iljan yli. Voitte arvata vaan onnistuiko tämä. Sen kuitenkin opin, ettei suttuinen sadeilma tarkoita sitä etteikö linnut voisi latvassa istua! Jokatapauksessa reissu oli muuten todella mukava ja teerestä laitettu ruoka aivan mahtavaa.
Tämä epäonninen joutsen lensi joenyllä olevaan sähkölinjaan. Valokaari ja pamaus oli todella kova!
Poroja oli näkyi paljon ja moneen kertaan vitsailimme, että otamme poropaistin jos lintuja ei tule.
