Täkyjä

Kummeleita, dustymillereitä ja muutama ottiperho kuusamon taimenille.

Suunnittelua

Kausi 2013 on kohta käsillä ja sidonta penkki savuaa  kuumana. Iso nippu tulevia ottimatoja on jo rasian täytteeksi putkahtanutkin, mutta lisää tarvitaan. Eipä ole aikoihin meikäläisellä ollut tällaista intoa sitoa perhoja ja muutoinkaan panostaa perhokalastukseen. Siitä varmaan suurin syyttäminen käy viime suven tenon reissua, jolloin lohikärpänen pääsi puremaan melkoisen pahasti.

Uusia hankintoja on mm. 13 jalkaisen Echo tr:n vavan ja siihen hankitun danielssonin H5D lohikelan myötä. Kauden ensimmäinen reissu lähenee tasaisen varmasti kun Ruotsin Byske- joki kutsuu toukokuun lopulla. Bysken keväiseen tulvaveteen on uusi synkempi amppari myös tulossa. Mutta sitä ennen lisää perhoja...

Hyvin mahtui rion skagitsiimakin vaikka pohjasiimaa yli 150m

Vanha sotaratsu G3 Sage edessä ja Echo tr

Merta edemmäs kalaan

Eipä sitä monestikkaan tule mietittyä, että aivan nurkan takana on monia hyviä kalapaikkoja varsinkin kun asuu aivan meren äärellä. Nyt kun tuli innostuttua tuosta meritaimenen kalastuksesta on alkanut katsomaan kotivesia aivan erillaisin silmin. Parastahan tässä on se, että voi kotisohvalla loikoillessa huomata, että tekeepä mieli kalaan. Hyppää vain autoon ja ajaa rantaan. Kahluuvermeetkin voi pukea kotona lämpimässä päälle.

Merikarttoja on nyt selailtu ja välineitäkin hankittu, kuten uusia uppoavia siimoja. Monta paikkaa on kokeiltu, mutta se ensimmäinen tärppi odottaa vielä. Tai eipä sittenkään sillä tänään se tapahtui! Se tuli kyllä niin yllättäen kuin vain olla voi. Olin kahlannut erääseen rannan lähellä olevaan pieneen saareen, jonka ulkolaidalla  kiven päällä seisoskelin. Vettä ei siinä kohtaa ollu varmaan metriä enempää. Ihailin ilta-auringon mereen jättämää valon siltaa, samalla valkohopeista hailiani puolihuolimattomasta uittellen.

Yllättäen haaveiluni katkaisi tiukka tukistus perhoni päässä. Kiskaisin vavan pystyyn ja tuumasin, että ei voi olla totta! Muutaman potkun verran sitä riemua kestikin, kunnes kala karkasi. Kahlasin rantaan ja totesin, että tämä oli niitä harvoja karkuutuksia jotka ei niin harmita, sillä uskoa se mertsarin pyyntiin vahvisti kovasti. Kyllä niitä täällä kotivesilläkin uiskentelee.

Kaverit tietenkään minua uskoneet ja väittivät, että siitä kohtaa on kuulemma saatu komeita haukia. Minä en sellasia höpötyksiä usko, vaan kyllähän se oli meritaimen se! PISTE!

Siitä se ilta-auringon sillan alta otti.

Iltapävästä rannat alkoivat jäätymään muodostaen tuollaisia jäämosaiikkeja.

Viikonloppu kului taas aktiivisesti erästellessä. Launtaina käytiin meritaimenta perhokalastamassa, sunnuntai hirvenpyynnissä ja maanantaina kävin vielä teeriä kuvastamassa Mikan kanssa. Merkkarireissulla jäi totutusti munat pataan, mutta sunnuntaina saatiin sentään yksi hirvi. Maanantaista sen sijaan tulikin mahtava reissu. Teeriä näkyi pellolla pitkälle toista sataa ja muutama kukko päätyi reppuunkin. Natuteeriä emme edes yrittäneet ampua ja muutenkin metsästimme maltillisesti, sillä tilanteita oli kyllä vaikka kuinka ja paljon. Siitä en osaa sanoa onko natujen säästäminen järkevää, mutta itsestä ainakin tuntuu naaraslinnun ampuessa, että murhaa koko poikueen.

Kuvia olkaa hyvät...

Kyllä mertsarin pyynti on leppoista hommaa.

Eipä hankkinut Mika turhaan 6,16 Sakoa.

Haltin metso reppu oli yksi parhaimmista hankinnoista tälle syksylle.

Tämä teeri putosi latvasta n.150m matkalta.

Kanalinnustusta Puolangalla

Keskiviikkona 10.10.2012 lähdimme Antin kanssa ajelemaan kohti puolankaa. Tavoitteena tällä reissulla oli vihdoin ja viimein saada se iso ja musta! Illalla metsälle ei enää ehditty, mutta kello laitettiin herättämään ajoissa aamulle. Aamulla suuntasimme pettäväntien varteen isolle kaskelle teeripassiin. Keli ei ollut mikään paras mahdollinen kuvastuskeli ja vain yksi ainoa teeriparvi lennossa näkyikin. Siitä erehtyi yksi naututeeri lentemään kuviemme ylitse ja sen onnistuinkin pudottamaan.

Iltapäivällä lähdimme kävelemään kohti hankonoron rinnettä, missä Antti viimereissullaan oli metsoja nähnyt. Matkalla edestäni hyppäsi musta teerikukko aivan hyvältä hollilta, mutta eipä tuohon osunut. Ensimmäinen metso hyppäsi siivillee ennen hankonoron rinnettä suolta ja liihotteli kaukaa ohitse. Se olikin puimakoneen kokoinen otus ja ihme että lennossa pysyi. Toinen jo huomattavasti pienempi hyppäsi samalta suolta, mutta taas liian kaukaa.

Kävelimme suonlaitaa kohti tiheämpää taimikkoa kasavavaa rinteen alareunaa, kun alkoi rytistä sitten kunnolla. Ensin kaksi, sitten neljä ukkometsoa otti eteemme puihin. Pääsimmekin hiippailemaan noin 30-40 metrin päähän taimikossa, mutta näkyvyyttä ei ollut ampua kun metsot puista hyppäsivät. Olihan se hetken aikaa sellaista rytinää, etten ole ennne kuullutkaan.

Nuosimme hankonoron rinnettä ylöspäin kun Antti huuttaa, että "tulee!" Kohta teeri lentääkin noin 15 metrin päästä editseni ja Härkösen poika ampuu kolme kertaa ohi! Matka jatkuu ja rinteen päällä hieman ennen puroa näen kun edestäni kaatuneen männyn juurelta nousee metsokukko lentoon kohti Anttia. Pitkään odottelen, että  eikö sieltä pamahda. Viimein kuulu laukaus, mutta ajattelen että varmasti meni ohi kun noin kauan joutui odottamaan. Lähden kävelemään Antin suuntaan ja kohta metsästä kuuluukin, että tuleppas ottaan kuva.

Tenon tuliaiset grillissä.

Antti olikin jäänyt alarinteessä minusta jälkeen ja metso lentänyt aivan vierestä hyvältä hollilta. Komea kukko jolla pituutta oli 84cm ja painoa suolistamatta 3,38kg. Piti siinä tovi istuskella ihailemassa lintua ja kaatosikarit  poltella. Metso repussa kävelimmekin suoraan talolle saunan lämmitykseen.

Mökillä piti testailla eri patruunoiden osumakuvioita. Antilla solisluunmurtaja menossa.

Perjantaina suuntasimme laattaalle tutuille metsomaille. Sieltäkin niitä taas löytyi, mutta kovin olivat varovaisia. Yksi kukko kuitenkin hyppäsi edestäni ojalinjaa pitkin, mutta hieman liian kaukaa. Olisi edes jonkun metrin lähemmäs päästänyt. Mökille palattuamme päätettiin vielä käydä uudestaan hankonorossa kun valoisaa aikaa oli jäljellä.
Tällä kertaa ajoimme autolla hieman lähemmäs ja lähdimme kiertämään rinnettä eri suunnasta kuin eilen. Metsoja taas löytyi, mutta hieman kaukaa kunnes yksi nuori kukko hyppäsi alle kolmestakympistä Antin edestä lähtien minun suuntaan. Antti olisi voinut hyvinkin tähän jo ampua mutta säästi sen minulle. Puusto oli vain niin tiheää että en lintua nähnyt vasta kun se oli jo liian kaukana.

Tässäkohtaa patrollin napalukko sanoi työsopimuksensa irti. Vinssillä sain onneksi käännettyä auton.

Jäimme vielä passiin suon laidalle iltahämärää odottelemaan. Hetki ennen pimeää lensikin yksi parvi teeriä editsemme jonka perään muutama yksittäinen suoraa ylitsemme. Toisen niistä saimmekin Antin kanssa pudotettua. Lauantai aamuna suunnitelma oli mennä kuvastamaan samaiselle suoläntille hankonoron alle. Aamu olikin melko viileä ja kirkas, mutta teeriä ei vain näkynyt. Noh yksi kukko suhautti ylitseni, vaan eihän siihen ampua kerinnyt. Makkarat kuitenkin paistettiin jonka jälkeen kävimme rinteen taas kiertämässä ilman kummempaa tulosta.

Illalla pakkasimmekin kamppeet, siivosimme mökin ja suuntasimme kotimatkalle.

Hirvijahdin ensimmäinen viikko on nyt takana ja toistakymmentä elukkaa on jo nurin. Hyvin on siis pyynti käynnistynyt ja hirviä löytynyt ennakko odotuksiin nähden. Tänä syksynä poikkeuksia pyyntiin on tuonut uroshirvien sarvirajoitus, joka kieltää yli viisipikkisillä sarvilla varustetun sonnin ampumisen. Taas jos sarvissa riittää piikkejä yli kahteentoista, on tuli vapaa.

Tämä suositus tuli riistakeskukselta metsästysseuroile, jonka alueemme kaikki(?) seurat hyväksyivät. Rajoituksen tarkoituksena on säästää parhaassa iässä olevia siitossonneja ja estää hirvikannan ikäjakauman vääristymistä. Länsinaapurissa kuulemma alkaa olla paha ongelma hirvikannan nuortumisesta kun siitossonneja ei enää ole.

Meilläpäin vanhat isot sonnit ovat olleet jo pitkään harvinaisia. Tänään onnistuimme kahdesti ja nämäkin kaadetut sonnit olivat pienisarvisia nuoria uroksia, eli juurikin sopivia syöntihirviä. Aamun motista saatu sonni sattui Saulin passiin kursulla josta Sauli ei erehtynyt. Kun hirvi oli haettu pois metsästä ja makkaratauko pidetty, otettiin toinen motti jylhään. Tästäkin motista löytyi hirvi, joka juoksi koiran edellä Isälle ja pam!

Kuvat kertokoot loput...

Saulin hirvi aamun motista.

Pekan pentukoira pääsi hirvitöihin tänään etsimällä kaadetun sonnin.

Pyyntiporukkaa ja oikealla tyytyväinen hirvenkaataja.

Teeriä näkyi pitkin päivää todella paljon.

Eipä tarvis äääshmarketista korvatopseja ostaa ku ois tollanen kieli. :)

Ruotsalaisia kanalintuja

Viime jouluna syntynyt idea Ruotsin kanalinnustusreissusta saatiin vihdoin toteutettua kun torstaina 20.09.2012 aamuvarhaisella lähdimme isän ja Jussin kanssa ajelemaan kohti Ruotsin lappia. Päämääränämme oli Arjeblogin lähellä sijaitse Ståkke jonka ympärillä sveaskogin jahtimaat sijaitsevat. Ruokaostokset oli tehty jo hyvissä ajoin ennen reissua ja pysähtyä ei tarvinut muuten kuin syömään torniossa. Perillä pikkuståkkevaaran juurella oltiin illalla, mutta valoisaa aikaa riitti juuri sopivasti noin kolmen kilometrin patikkamatkaan ja leirin pystytykseen. Majoituksena tällä reissulla toimi minun telttalaavu ja Jussin kaveriltaan lainaama avoloue. Iltapala nautittiin tervastulilla tähtitaivasta ihaillen kauniin tunturijärven rannalla ja unta ei raskaan kävelyn jälkeen tarvinnut paljoa houkutella.

Matkalla ståkkesjön rantaan ja rinkoissa painoa kiitettävästi.

Viimeinen hakkuu ennen luonnonsuojelualuetta.

Perjantaina oli luvassa ensimmäinen jahtipäivä ja odotukset korkealla. Edellisenä iltana matkalla leiriin oli lintuja jo näkynyt muutamia ja aamusta pikkuståken alarinteeltä niitä näkyi ja kuului alkumatkastakin hyvin. Ei  ehditty kauaakaan kävellä kun isän edestä nousi riekkoparvi siivilleen, mutta tikkakoski oli heiman turhan tukevasti olalla ja riekot pääsivät karkuun. Seuraavaksi Jussin suunnalta kuului raskasta siipien lätinää ja kohta metsolintu vilisi viistosti edessäni. Katsoin linnun poikametsoksi ja annoin ruudin palaa, vaan maasta löytyikin koppelo. Hieman harmitti kun tuli koppelo tapettua, mutta toisaalta niitä tuntui näillä selkosilla riittävän.
Loppumatkasta lintuhavainnot harvenivat, mutta tasaisin välein siipien ääniä edestämme kuului ja välillä näkyikin, mutta turhan kaukaa lähtivät. Päivä oli kirkas ja maisemat aivan uskomattomia ja mikä parasta, maastot mahtavia kulkea. Ei ollut ainuttakaan ojaa tai harvennettua taimikko niinkun meilläpäin. Päivä kierreltiin vaaran rinteijä ja suonlaitoja vaan koppelo jäi ainoksi saaliiksi.
Illalla siitä sitten valmistettiinkin herkkuillallinen, jonka pääkokkina toimi Jussi. Koppelo nautittiin taas tähtitaivaan alla nuotion loisteessa. Isä paineli ajoissa nukkumaan sinä iltana kun me Jussin kanssa jäimme vielä koppelopeijaisia viettämään ja tulipa siinä kokeiltua hirven houkutteluakin illan pimeydessä. Pari naaraan  naukaisua metsästä kuuluikin vastaukseksi, mutta näyttäytymään tämä ei suostunut.

Legendaarinen metsonsortaja tikkakoski, vieressään jokin muovilelu.

Erikoisuutena näillä korpimailla oli rinnesuot.

Lauantai olikin sitten jo pitkällä kun makuupussissista ulos kömmin ja isä ja Jussi olivatkin jo menneet. Siinä aamupalaa nauttiessani kuuluikin kaukaa vaaranrinteestä kaksi laukausta, mutta tyhjin käsin he kohta palasivat takaisin leiriin. Riekkoparvi oli taas goijjannut jahtimiehiä ja olipa isäkin joutunut jo kokeilemaan tikkakosken toimivuutta. Päivällisen jälkeen päätimme purkaa leirin ja vaihtaa paikkaa, sillä Ruotsissa on sääntö joka kieltää leiriytymisen kahta vuorokautta pidempään saman karttaruudun alueella. Muutenkin teki mieli katsastaa pikkuståken toinen laita. Hikinen oli matka rinkat selässä jälleen kun vaaran rinnettä kohti autoa kävelimme. Matkalla näkyi muutamia lintuja ja yhtä riekkoa pitikin pysähtyä matkalla jahtaamaan, vaan eihän sitä enää löytynyt. Rinkat pakattiin autoon ja lähdimme ajelemaan pitkää, yli 20km metsäutotietä ståkkevaaran toiselle laidalle. Sieltä löytyi sopiva parkkipaikka jonne leiri pystytettiin.

Sunnuntaina kello herätti hyvissä ajoin, mutta ylösnouseminen makuupussista teki tiukkaa. Nokanpäät oli jäässä joka ukolla ja teltta aivan kuurassa. Auton mittarista tarksitettiin lämpötila, joka vielä aamullakin näytti -5 astetta. Aamupuurot keiteltiin trangialla ja jahtikamppeet niskaan. Lähdimme nousemaan taas vaaranrinteen puoliväliin, josta edellisten päivien perusteella lintuja tuntui parhaiten löytyvän. Jussi yhyttikin heti alkumatkasta metsopoikueen ja pääsikin ampumaan yhtä, mutta ohi taisi mennä. Isälle edellispäivien rankka kävely ja teltassa nukkuminen oli alkanut ottaa jo voimille ja hän jäikin sammalmättäälle aurinkoon päiväunille kun me Jussin kanssa kävimme vaaran laidan kiertämässä. Mahtavia rinteitä, metsiä ja aukonlaitoja kuljettiin, mutta paluumatkalta ei lähtenyt kuin yksi lintu enää. Teimme vielä päivällisen ennen pitkää kotimatkaa ja perillä pattijoella olimme vasta illalla kymmenen aikaan.

Paskamakki mallia trekronor.

Ruotsissa tikatkin asuvat kerrostaloissa.

Kotimatkalla piti pysähtyä storforsensin putousta kuvaamaan.

Yhteenvetona voisi todeta, että reissu oli todellakin onnistunut kun ilmat oli koko viikonlopun ajan todella hienot ja maisemat aivan uskomattomat. Kiitoksia isälle ja Jussille reissusta ja aletaan vaan uutta suunnittelemaan. Ensikerralla otetaan tosin mökki. : )