Kun sumu oli hälvennyt, näimme kun venmies souti hanhen luokse ja nosti sen kyytiin. Kyllä harmitti kun sumussa olimme etsineet sitä väärästä paikasta. Loppupäivä menikin sitten veneessä radioa kuunnellen ja aurinkoa ottaen. Sorsat lensivät auringonpaisteessa korkealla ja kaukana. Iltalentoa ei juurikaan tullut, ainoastaan yksi tavi erehtyi kuville jonka siitä sain pudotettua.
Seuraavana aamuna kello herätti puoli viiden aikaan ja teltan katto helmeili kosteudesta. Makuupusseista vääntyädyimme kurahousuihin ja hinasimme veneen viereiselle passipaikalle. Hanhia lensi joitain parvia mutta taas kerran liian kaukaa tai liian korkealla. Tästä aloituksesta parhaiten jäi mieleen aloitushetken sumu ja sen lyhyen hetken kestänyt hieno sorsanlento. Se täytyy myös mainita, että on tuo winchesterin 12/76 drylock vaan loistava sorsapaukku. Jos joku epäilee vielä teräksen tehoa sorsapaukkuna, kannattaa testata drylockia. Pummeja ei juurikaan tullut ja ankat pötköttivät poikkeuksetta töppöset kohti taivasta.
Sorsiushuntu
Puolituntia ennen aloitusta. Laskeutuivat muuten lähelle.
Sumun hälvettyä sai kaivaa aurinkorasvan esille.
Tappava yhistelmä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiallinen kommentointi suotavaa...