Ruotsalaisia kanalintuja

Viime jouluna syntynyt idea Ruotsin kanalinnustusreissusta saatiin vihdoin toteutettua kun torstaina 20.09.2012 aamuvarhaisella lähdimme isän ja Jussin kanssa ajelemaan kohti Ruotsin lappia. Päämääränämme oli Arjeblogin lähellä sijaitse Ståkke jonka ympärillä sveaskogin jahtimaat sijaitsevat. Ruokaostokset oli tehty jo hyvissä ajoin ennen reissua ja pysähtyä ei tarvinut muuten kuin syömään torniossa. Perillä pikkuståkkevaaran juurella oltiin illalla, mutta valoisaa aikaa riitti juuri sopivasti noin kolmen kilometrin patikkamatkaan ja leirin pystytykseen. Majoituksena tällä reissulla toimi minun telttalaavu ja Jussin kaveriltaan lainaama avoloue. Iltapala nautittiin tervastulilla tähtitaivasta ihaillen kauniin tunturijärven rannalla ja unta ei raskaan kävelyn jälkeen tarvinnut paljoa houkutella.

Matkalla ståkkesjön rantaan ja rinkoissa painoa kiitettävästi.

Viimeinen hakkuu ennen luonnonsuojelualuetta.

Perjantaina oli luvassa ensimmäinen jahtipäivä ja odotukset korkealla. Edellisenä iltana matkalla leiriin oli lintuja jo näkynyt muutamia ja aamusta pikkuståken alarinteeltä niitä näkyi ja kuului alkumatkastakin hyvin. Ei  ehditty kauaakaan kävellä kun isän edestä nousi riekkoparvi siivilleen, mutta tikkakoski oli heiman turhan tukevasti olalla ja riekot pääsivät karkuun. Seuraavaksi Jussin suunnalta kuului raskasta siipien lätinää ja kohta metsolintu vilisi viistosti edessäni. Katsoin linnun poikametsoksi ja annoin ruudin palaa, vaan maasta löytyikin koppelo. Hieman harmitti kun tuli koppelo tapettua, mutta toisaalta niitä tuntui näillä selkosilla riittävän.
Loppumatkasta lintuhavainnot harvenivat, mutta tasaisin välein siipien ääniä edestämme kuului ja välillä näkyikin, mutta turhan kaukaa lähtivät. Päivä oli kirkas ja maisemat aivan uskomattomia ja mikä parasta, maastot mahtavia kulkea. Ei ollut ainuttakaan ojaa tai harvennettua taimikko niinkun meilläpäin. Päivä kierreltiin vaaran rinteijä ja suonlaitoja vaan koppelo jäi ainoksi saaliiksi.
Illalla siitä sitten valmistettiinkin herkkuillallinen, jonka pääkokkina toimi Jussi. Koppelo nautittiin taas tähtitaivaan alla nuotion loisteessa. Isä paineli ajoissa nukkumaan sinä iltana kun me Jussin kanssa jäimme vielä koppelopeijaisia viettämään ja tulipa siinä kokeiltua hirven houkutteluakin illan pimeydessä. Pari naaraan  naukaisua metsästä kuuluikin vastaukseksi, mutta näyttäytymään tämä ei suostunut.

Legendaarinen metsonsortaja tikkakoski, vieressään jokin muovilelu.

Erikoisuutena näillä korpimailla oli rinnesuot.

Lauantai olikin sitten jo pitkällä kun makuupussissista ulos kömmin ja isä ja Jussi olivatkin jo menneet. Siinä aamupalaa nauttiessani kuuluikin kaukaa vaaranrinteestä kaksi laukausta, mutta tyhjin käsin he kohta palasivat takaisin leiriin. Riekkoparvi oli taas goijjannut jahtimiehiä ja olipa isäkin joutunut jo kokeilemaan tikkakosken toimivuutta. Päivällisen jälkeen päätimme purkaa leirin ja vaihtaa paikkaa, sillä Ruotsissa on sääntö joka kieltää leiriytymisen kahta vuorokautta pidempään saman karttaruudun alueella. Muutenkin teki mieli katsastaa pikkuståken toinen laita. Hikinen oli matka rinkat selässä jälleen kun vaaran rinnettä kohti autoa kävelimme. Matkalla näkyi muutamia lintuja ja yhtä riekkoa pitikin pysähtyä matkalla jahtaamaan, vaan eihän sitä enää löytynyt. Rinkat pakattiin autoon ja lähdimme ajelemaan pitkää, yli 20km metsäutotietä ståkkevaaran toiselle laidalle. Sieltä löytyi sopiva parkkipaikka jonne leiri pystytettiin.

Sunnuntaina kello herätti hyvissä ajoin, mutta ylösnouseminen makuupussista teki tiukkaa. Nokanpäät oli jäässä joka ukolla ja teltta aivan kuurassa. Auton mittarista tarksitettiin lämpötila, joka vielä aamullakin näytti -5 astetta. Aamupuurot keiteltiin trangialla ja jahtikamppeet niskaan. Lähdimme nousemaan taas vaaranrinteen puoliväliin, josta edellisten päivien perusteella lintuja tuntui parhaiten löytyvän. Jussi yhyttikin heti alkumatkasta metsopoikueen ja pääsikin ampumaan yhtä, mutta ohi taisi mennä. Isälle edellispäivien rankka kävely ja teltassa nukkuminen oli alkanut ottaa jo voimille ja hän jäikin sammalmättäälle aurinkoon päiväunille kun me Jussin kanssa kävimme vaaran laidan kiertämässä. Mahtavia rinteitä, metsiä ja aukonlaitoja kuljettiin, mutta paluumatkalta ei lähtenyt kuin yksi lintu enää. Teimme vielä päivällisen ennen pitkää kotimatkaa ja perillä pattijoella olimme vasta illalla kymmenen aikaan.

Paskamakki mallia trekronor.

Ruotsissa tikatkin asuvat kerrostaloissa.

Kotimatkalla piti pysähtyä storforsensin putousta kuvaamaan.

Yhteenvetona voisi todeta, että reissu oli todellakin onnistunut kun ilmat oli koko viikonlopun ajan todella hienot ja maisemat aivan uskomattomat. Kiitoksia isälle ja Jussille reissusta ja aletaan vaan uutta suunnittelemaan. Ensikerralla otetaan tosin mökki. : )

Jahtijuttuja

Vaikka sorsa-aloitus tulikin tänävuonna jätettyä väliin ei se kuitenkaan tarkoita etteikö metillä olisi tullut käytyä ollenkaan. Aloitushan on yleensä pelkkä tapahtuma, jonka jälkeen kunnon sorsastus vasta alkaa. Toki kyyhkyjä tuli muutama ammuttua jo aloituksesta ja on niitä lättänokkiakin pataan jo päätynyt. Viime maanantaina alkanut kanalinnustus toi sekin pakastimen täytettä yhden teeripojan verran.

Melontareissun saalista

Kuudes kerta

Torstaina 6.9.2012 alkoi taas eräs kalastuskauden kohokohdista, kun ajelimme kohti hossanjokea.  Perillä suoritimme perinteiset iltarutiinit mökillä saunan lämmityksineen ja kuutamouinteineen. Perjantaiaamuna kello herätti kymmenen aikaan ja suuntasimme aamupalan jälkeen joelle taimenen kuvat silmissä. Odotukset olivat korkealla sateisen kesän jälkeen ja usko kova siihen, ettei kalastuspaine tänä kesänä joella olisi ollut kova.

Ensimmäisellä laskulla odotukset alkoivat jo täyttymään kun leveänkosken niskalla perhoani kävi tukistamassa kunnon taimen. Taimen ei kuitenkaan tarttunut saati toista kertaa näyttäytynyt ja kahlasinkin niskalta suoraan vastarannalle. Vastarannan rantamontusta tärppäsikin kohta uudestaan ja tämä pysyikin pitkään koukussa. Arvioin väsyttelyn aikana kalalle pituutta 45cm luokkaan, mutta ennen haavia kala yllättäen irtosi.

Siinä perhoa tarkastaessani huomasin sitten, että alavirrassa oli tilanne päällä ja Antilla taimen kiinni. Tämä taimen päätyikin varman väsyttelyn jälkeen haaviin ja ensimmäinen mittataimen oli saatu. Kalalla oli mittaa 44cm ja painoa noin kilon verran. Hieno reissun avaus kala siis. Jatkoin kalastusta vastarannalla ja muutama tärppi olikin pinnassa uitettuun Juiceen vaan eivät vain tarttuneet. Kohta vapa notkui taas alavirrassa, mutta tälläkertaa kahvasta piteli Jamppa. Jamppa haavikin reissun isoimmaksi jääneen 47cm 1,3kg kalan.

Antilla kala

Ja näin!

Jampan 47 kiinni.

Jari kättelee harjusta.

Itsellänikin oli keskivirran vaiheilla useampi tapahtuma perätysten kun ensin niskalta posautti taimen juiceen ampuen kuitenkin ohi perhosta. Kahlasin hieman alemmas ja heitin uudestaan, mutta taimen ottikin perhon huomattavasti alempaa pysyen tälläkertaa kiinni. Haavissa pikainen mittaus (36cm) ja kala takaisin jokeen. Heitin sitten samaan paikkaan uudestaan missä ensimmäisen kerran tärppäsi ja siitähän se taimen taas nousi ja tälläkertaa hieman isompana (38cm). Samalla niskalla olikin useampi kala jotka juiceani jahtasi.

38 haavissa ja toista en ehtinyt kuvata.

Vielä illan hämyssä otti vauraampi kala antin uittamaan juiceen hieman ennen loppuliukua. Itse olin hieman Antin perässä ja todistin komean hypyn, jonka jälkeen Antin kela löi syöksyssä yli sotkien siiman. Kala sai hötinässä liikaa löysää ja karkasikin seuraavan loikan jälkeen. Olisipa ollut varmasti komea kala, sillä Antti arvioi painoksi 2-3 kilon väliin. Jari onki vielä viimeisellä laskulla pyytämäni graaviharjuksen, joka olikin kunnon köllykkä. Tällä kalalla pituutta oli non 40cm ja oli kyllä isoimpia harreja mitä olemme hossanjoesta saaneet.

Garaaviharriksi päätynyt 40cm.

Pimeässä palasimme mökille loimutaimenta ja graaviharria laittamaan. Ilta turistiin nuotiolla tähtitaivasta ihaillen ja saunan jälkeen silmäluomet painoivatkin jo melkoisesti. Lauantain suunnitelma oli kalastaa hossanjoen niskakoskea, jota emme aiemmin olleet vielä edes käyneet katsomassa. Niskakosken rannalla totesimme sitten heti, että tämä on liian pieni paikka neljälle miehelle ja jatkoimme matkaa takaisin leveänkoskelle.

Leveänkoskella olikin sitten odotetusti pari muutakin perhomiestä joilta kuulimme, että kovin oli hiljaista heillä ollut. No meidän uskoa se ei horjuttanut ja ei mennyt taas kauaa kun vavat alkoivat taipua joka miehellä. Itsellä oli vastarannan puolella ensin 39 taimen ja kohta 41 kala, jotka molemmat laskin heti kuvan jälkeen takaisin.

39

41 kirkas ja laiha

Välillä kävimme laavulla paistelemassa makkaraa ja kahvia keittämässä. Eräällä laskulla Antin vapa notkahti taas pienen saaren alla ja haaviin nousi 43cm taimen. Hetki mietittiin, että mitä tälle tehdään vaan kun kalaa oli tullut syödä asti, laskimme tanelin vahingoittumattomana takaisin. Mitäpä noita turhaa tappamaan ja otetaan vain se mitä syödään.

Antin 43cm

takaisin jokeen.

Jarikin pääsi illalla mittataimenta pitelemään, joka puraisi tälläkertaa larvaan. Taisi tulla tarpeellista balsamia haavoille, kun edellisiltana Jari karkuutti loppuliu'usta hyvän kokoisen kalan. Tämäkin kala (42cm) palasi takaisin jokeen kutujuhlia viettämään. Viimeisenä iltana grillailimme mökkirannan tulilla läskiä ja sauna lämpesi tuttuun tapaan. Itse vain en enää jaksanut saunaa odottaa kun uni voitti ennen puoltayötä.

Jarin 42 haavissa.

Yhteenvetona voisi tästä kuudennesta hossan syysreissusta todeta sen että keli olivat kerrankin viimeisenpäälle kohdillaan ja kalaa tuli edellisiin kertoihin verraten tuplasti. Kalojen koko vain ei tälläkertaa ollut toivotunlaista. Perhoista parhaiten toimi jo viime syksynä tehonsa näyttänyt Juice- streamer, joka uikin siimani päässä koko reissun ajan. Vain yläperhoa tuli välillä vaihdettua.

Jokatapauksessa täytyy todeta, että on meillä vain uskomattoman hyvä kalaporukka. Tuskin tarvii jätkiä ensivuonnakaan kovin kovasti hossaan houkutella.  Itselle ainakin tärkeintä näillä reissuilla on päästä kunnolla rentoutumaan ja unohtaa työ- ja muut murheet ja siihen perhokalastus on parasta lääkettä!