perjantai 26. kesäkuuta 2015

Laxmannens midsommerfest

Kuten otsikosta voi jo hieman päätellä on tämän blogijutun ajankohtana juhannus ja paikka läänsinaapurissa. Torstaina 18.6 lähdimme siis Miikan ja Henkan kanssa kohti Ruotsin kalavesiä lohenkiilto silmissä. Perille saavuimme alkuillasta ja kun kamat autosta oli saatu puretuksi mökille, lähdimme heti kalaan. Ensimmäiseksi paikaksi löytyi mukavan näköinen niska joen keskiosalta. Heti jokivarteen päästyämme näimme erään perhomiehen elvyttävän rannassa +7:n laxia.

Tämä antoi kovan kipinän kalastukseen ja mies vieläpä neuvoi meitä avoimesti kalapaikoista, uittotekniikoista kuin perhoistakin. Taitaa sanonta pitää paikkansa, että kalamies on kalan saatuaan avoimimmillaan. Tahkosimme tätä niskaa yömyöhälle ilman tapahtumia, jonka jälkeen palasimme mökille nukkumaan ajopäivän rasitukset pois.¨

Perjantaina eli juhannusaattona lähdimme jo aamusta liikkeelle etsimään potentiaalisia kalapaikkoja. Ultarpointin gps oli paikkojen etsinnässä hyvä apu jokivartta ajellessa. Aina sopivan paikan näkyessä kartalla kävimme jokivarressa paikkaa kurkistamassa. Yksi mukava paikka löytyikin, mutta se vain näytti paremmalta joen toiselta puolelta. Noh päätimme sitten vaihtaa joen toiselle puolelle, mikä osoittautuikin ihan hyväksi suunnitelmaksi. Tahkosimme tätä mukavaa nivamaista poolia koko iltapäivän, kunnes alkuillasta sitten Miikalla tärähti siiman päässä.

Heti väsytyksen alussa kala vaikutti mukavan kokoiselta ja minä heitin painoarvion noin 6-7kg kalasta samalla kuvia räpisessäni. Sitten kun kala alkoi tulla lähemmäs rantaa, oli painoarviota pakko nostaa. Kun kala lopulta pitkän väsytyksen jälkeen oli Henkan tiukassa tailausotteessa rantavedessä alkoi hymyt todella venyä joka jätkän naamalla. Kala punnituspussiin ja lukemat pysähtyivät tasan 10 kiloon. Mittaa tällä pulskalla kalalla oli 98cm. Perho irti suupielestä ja pienen hengähdyksen jälkeen lohikolli potkaisi pirteästi takaisin joen syvyyksiin.
Se ilta ja oikeastaan koko reissu oli pelastettu ja samalla Miika pääsi avaamaan oman lohitilinsä. Kalastelimme taas pitkälle yöhön, mutta muita tapahtumia ei enää kuulunut ja palasimme mökille juhannusta viettämään ja pitihän se speyburn- viskipullokin avata noin hienolle lohelle.

Lauantaina aamuherätys ei ollutkaan aivan niin vieterimäinen ylöshyppäys, mutta kalalla oltiin kuitenkin taas aamusta. Ilma vaan oli muuttunut tukalan kuumaksi. Päivä heitettiin ja katseltiin lohien pintomisia ilman tapahtumia. Myös sunnuntai kului samaa rataa paikkoja hakien ja hikeä pyyhkien. Naamakin siinä paloi joka ukolla.

Maanantain ja tiistain välisen yön olimme päättäneet kalastaa koko yön, kun ilmakin näytti muuttuvan pilvisemmäksi. Jo illasta alkoikin ripsimään vettä ja keli hieman jäähtyi. Siirryimme joen yläosalta aamuksi tunnetulle alaosan lohipoolille toivoin, että muita kalamiehiä ei niin paljoa sattuisi olemaan. Paikalla oli kuitenkin muutama porukka suomalaisia, mutta nämä miehet näyttivät olevan valmiiksi jo niin pehmeässä kunnossa, etteivät he kauaa enää jaksaisi kalastaa.

No toiveemme toteutuikin aamuyöstä kun muut häipyivät nukkumaan ja me jäimme kolmistaan poolille, missä lohia hyppi jatkuvasti. Sitten aamukolmen aikaan alkoikin tapahtua, kun eräs musiikkipiireistäkin tuttu lohimies saapui vapoineen samalle poolille. Jo ensimmäisen laskun alussa tuli tärppi ja laskun puolivälissä Tommin hardy niiasi lupaavasti. Tämä kala ei kuitenkaan pysynyt loppuun saakka kiinni. Seuraavalla laskulla sitten sama mies tartutti kosken niskalta kalan ja väsytyksen jälkeen rantaan hinattiin 88cm naaraslohi.

Itsellä alkoi tässävaiheessa aamua ja reissua olla paukut niin loppu, että kasasin vapani ja istuin tulille kyselemään kokeneen kalamiehen neuvoja. Muutamia asioita itselleni selvisikin, mitä olisi kannattanut yrittää tehdä toisin. Se taisi hämätä minua omassa kalastuksessani, että vesi oli edelleen koko ajan suhteellisen viileää(10ast. -> 14ast.) vaikka lämpenikin reissun aikana kovasti. Kuuma keli vain huijasi minut kalastamaan melko pinnasta ja nopealla uitolla. Vaan mistäpä näistä ikinä tietää.

Reissu oli kuitenkin todella onnistunut ja minulle ennenkaikkea opettavainen. Viimeistään ensivuonna uudelleen. Loppuun kiitokset kalakavereille Miikalle ja Henkalle.




Kalaa oli lohiportaan alussa niin että päät yhteen kolisi.


Eivätkä mitään pieniä.


Henkka heittää tiukkaa looppia


Sitten jysähti


98cm/10kg ja kalamiehen naama hymyä täynnä.


Tällä räpylällä pääsee lujaa!


Kaatoryypyksi kelpaavaa.


Sawadan venyttelyä.


Lohta näkyi.


Tommilla lohi kiinni niskalta.


Hinaamalla pois kovasta virrasta.


Henkka rantauttaa.


88cm





keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Lohikausi käyntiin

Oikeastaan omalla kohdalla lohenkalastuskausi käynnistyi jo touko- kesäkuun vaihteessa ensimmäisellä reissulla. Silloin pääsin pitelemään kesän ensimmäistä lohta, mutta lohi voitti sen köydenvedon.

Toiselle reissulle lähdettiin kesäkuun 8 päivä maanantaina Jussin kanssa ja suuntana meillä oli merilapin maisemat. Vesi oli vielä edellisenä viikonloppuna hyvällä laskulla kevättulvan jälkeen, mutta kovat sateet olivat taas nostaneet virtaaman huippulukemiin. Nyt vesi huilasi rantapusikoissa ja kalastus vaikutti melko hankalalta.

Tuloillan epätoivoinen kalastus pakotti meidät miettimään suunnitelmaa B, joka sitten tiistaina päätettiin toteuttaa. Eli ajelimme Torniojoen matkakoskelle. Siellä taas kohtasimme ihan toisenlaisia haasteita, kun paikka oli niin ylikansoitettu, ettei heittämään meinannut mahtua minnekkään.

Matkakoskella sentään kaloja näkyi joessa ja rannalla. Punttinheittäjillä tilanteita oli vähän väliä mikä heti pisti miettimään voiko kaikki olla tosiaan suusta kiinni. Noh illan aikana sekin sevisi, kun näin useamman lohen rantautuksen. Viidestä kalasta kaikki oli melko epämääräisesti kiinni. Koukku oli yleensä kalan mahassa kiinni heti pään takana tai sitten poskessa suun ulkopuolella. Ihan rehellisiä suukaloja nähnyt kuin yhden.

Ei tarvi paljon ihmetellä jos taas vesien lämmetessä torniojoen rannoilla makaa kuolleita lohia. Ja jos haavautunut kala selviäisikin hengissä, se tuskin kutee sinä vuonna. Meidän kalastamiset jäivät sinä iltana muutamaan laskuun maasaaren loppupäässä ja silloinkin saattoi kesken laskun kävellä punttimies alapuolelle eteen ja heittää perhosiiman päälle. Aikamme tätä "villinlännen" touhua katseltuamme pakkasimme kamppeet autoon ja ajelimme takaisin "etelään."

Keskiviikon kalastelimme joen alaosalla. Vesi oli silloin jo laskenut niin paljon, että kalastus alkoi jo onnistumaan kohtalaisen hyvin. Tosin alavirrasta puhaltanut tuuli meinasi sotkea heitämistä melkoisesti. Kalojen puolesta ilta oli todella hiljainen. Kymmenen jälkeen lopetimme kalastuksen ja lähdimme ajelemaan kotia kohti.


Kesäasunto


Vettä riittää


Kesänaapurit muuttopuuhissa.





Siinä sitä ongitaan tappituntumalla varmankalanaltaalla. 


Tapahtumia näytti riittävän.


Vaan harva oli rehellisesti suukaloja.




Keskiviikkona eri paikoille.



Josko tuolla?

torstai 21. toukokuuta 2015

Hirviajelulla

Eilisilta kierreltiin pitkin metsäautoteita ja merenrantoja bongaamassa kevätluonnon ihmeitä. Saldona oli mm. merihanhipoikue, sorsia, joutsenia, pöllö, jäniksiä ja 7kpl hirviä.
Taas sen huomasi kuinka hemmetin vaikeaa hyvien luontokuvien ottaminen on. Pariinkin kertaan pääsin hiipimään n.60m päähän hirvestä, mutta kunnollista kuvaa en saanut. Ensin ongelmana oli tarkennus ja sitten alkoi häiritsemään hämäryys. Paljon saa reenata kuvaamista ja saattaisihan tarkoitukseen sopiva valovoimainen teleputkikin asiaa hieman helpottaa.

Tässä pari räpsyä, sillä kuviksi näitä ei voi sanoa.


Siellä merihanhipariskunta paimentaa poikuettaan.


On se tuo lapasorsauros komea täydessä juhlapuvussaan.



Pitkänaamaveljekset kahtoo, että mitä turisteja siihen pysähtyi.




Lehtokurppa yölennolla.


Siellä tien päässä vilahtaa emän ja kahden vasan takapuolet metsän suojaan.



sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Raitisilmamyrkytys ja hauenlimaa

Raitista ilmaa, nuotiomakkaraa ja kalastusta kavereiden kanssa. Siinäpä hyvän sunnuntaipäivän resepti. Kalatkin olivat tänään karkeamman kokoisia, sillä 4-5kg kaloja tuli useita ja päivän viimeinen hauki piti jo käyttää puntarilla. Sille massaa oli kertynyt 6,4 kilon verran.









tiistai 7. huhtikuuta 2015

Vapapussi

Näppäräsorminen avovaimo on välillä niin hyvä apu näissä projekteissani. En nimittäin löytänyt mistään valmista vapapussia kaksikätiselle vavalle. Sain sitten houkuteltua paremman puoliskoni ompelukoneen ääreen ja lopputuloksestahan tuli parempi mitä kaupan tuotteesta. Nyt on deathstarilla arvoisensa suojapussi.