sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Monttuvahtia härnäämässä

Kauden todennäköisesti viimeisellä lohireissulla saimme nauttia Jampan kanssa mahtavasta syyssäästä ja saaliittakaan ei tälläkertaa jääty. Ilta-auringossa perhooni poksautti nätti titti, jota hetken kerkesin luulla isommaksikin.

Se monttuvahtikin suostui illan pimetessä näyttäytymään, kun iso möyräys kävi perhoni alla. Uitossa oli sama dee-siipinen perho, mihin tittikin haksahti. Toista kertaa se vaan ei enää innostunut nousemaan.

Tähän on hyvä päättää tämä kausi ja siirtyä sidontapenkin ääreen ensikauden ottimatoja käärimään. Taas on nimittäin pää täynnä uusia ideoita ja perhomalleja.



Kuva: Jarmo Pistemaa

Tämä otti kelluspeyllä uitettuun dee-siipiseen perhoon. ;)
Kuva: Jarmo Pistemaa

Hankalapa tuollaista on lohen vastustaa.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Hossa VIII

Syksyn taimenenkalastusreissu hossaan on taas takanapäin. Hauskaa oli vaikka Antti puuttuikin perinteisestä kokoonpanosta. Kelit olivat syksyisen mukavat, eikä ainakaan helteestä tarvinnut kärsiä. Joessa tosin oli vesi melko vähänä. Ensimmäinen kalastuspäivä alkoi erittäin lupaavasti kun Jari tartutti kosken lopusta hienon 57cm taimenen. Vaan emmepä arvanneet sitä, että se jäisikin reissun ainoaksi kunnon kalaksi.

Jarmo karkuutti illalla yhden taimenen ja samoin kävi itsellenikkin. Pintakiven vierestä aivan rannasta steamerin perään loikkasi ison näköinen kala ja seuraavalla heitolla se tarttuikin perhoon. Kala oli useamman potkun kiinni, kunnes perhosiima löystyi. Kyllä siinä useampi kirosana taas pääsi, mutta varsinainen v****us iski vasta seuraavana päivänä kun joelle kävellessämme, eräs kalamies perkkasi 62cm pituista taimenta siinä kohdalla josta itse eilen karkuutin. Kaveri näytti vielä tarkan paikan, josta se oli tarttunut ja varstihan se oli sama kala.

V-käyrä onneksi laimeni taas illalla kun istuimme pimeässä yössä, jota nuotion liekit hieman valaisivat ja kuuntelimme kuikan huutoa tyyneltä järveltä. Onhan nämä vain sellaisia reissuja joita on talven pimeinä iltoina mukava muistella. Kiitokset taas kalakavereille seurasta.



Harjus oli välillä kovallakin syönnillä.


Ampparitkin osasivat arvostaa laatuolutta.



Jarin 57centtinen ja painoakin 2,2kg


HossanJallu on ehtivä kaveri. Yht'äkkiä mies oli kadonnut koskelta ja käynyt nappaamassa suvannosta komean syyshauen.


Illalla reenattiin tuplakätisillä heittämistä mökkijärven rannassa.



maanantai 11. elokuuta 2014

Pulujahtia

Kävin maanantaina kuokkimassa Jarin kyyhkyapajilla. Pyynti aloitettiin aamusta kahden ukon ja yhden koiran voimin. Lento oli aivan kohtuullista, mutta miesten osumaprosentti ei. Myöskään Hilma ei toiminut ollenkaan. Näköjään koira oli unohtanut vuodessa, kaikki mitä viimesyksynä reenattiin. Muutama lintu sentään aamupassista saatiin.

Illaksi siirryttiin sitten eri paikkaan ja noutajakin vaihtui tuomivampaan, sillä Henkka lähti mukaan passiin. Nyt alkoi ukotkin osumaan ja lintuja kertymään pikkuhiljaa. Siitä tulikin lopulta oikein hieno ja onnistunut iltalento. Alla muutamia kuvia.

Kyyhkyn kuva puuhun.




Tämä noutaja toimi paremmin.








Ja kuva alas.

perjantai 8. elokuuta 2014

Kutsuu mua kuusamo.

Paanajärveläistä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan ja kuuluhan kuusamon reissu jo vuotuiseen perinteeseen. On aivan mahtava tunne kalastaa pimeässä kanjonissa ja odotella tärppiä. Sitä sai taas odotella aivan turhaa, mutta kyllä se joskus vielä tapahtuu.

Kelit olivat melko kuumat ja teltassa nukkuminen päivällä hikistä. Iso helpotus oli teltan päälle varjoksi aseteltu pressu, ilman sitä ei nukkumisesta olisi tullut mitään. Illasta kun kävelimme joelle, ei vaatetta viitsitty pukea uimashortseja  ja kenkiä enempää. Muutamia vaeltajia näytti meidän vaellusvarustus hieman huvittavan.

Ainoa kalatapahtuma sattui eräälle paikalliselle perhokalastajalle, vaan tämäkin tilanne päättyi katkenneeseen perukkeeseen. No sain minä muutaman komean harjuksen lohipinturilla.  Eräänä aamuna kun aurinko oli jo noussut ja teimme lähtöä takaisin leiriin, kuului sälkäni takaa joelta iso mosaus. Taisi taimen käydä vilkuttamassa pyrstöllää huomenet ja toivotti ensivuonna uudelleen.





tiistai 5. elokuuta 2014

Maurin mailla

Maurilla tarkoitan tässä yhteydessä Jopen sketsihahmoa Äkäslompolon Mauria, joka on kuulemma tuonut porotkin lappiin. Mauriin emme kuitenkaan Jatan kanssa törmänneet vaikka kylilläkin liikuttiin. Vaikka reissun aiheena olikin enempi patikoiminen, niin kalassakin ehdimme yhtenä iltana käväistä.

Kalastusta tosin sotki edellisen illan ukkoskuuron nostattama jokivesi., mutta sainpahan sentään hyvän tilaisuuden iskeä Jatalle perhovavan kouraan, Hyvinhän se heittäminen alkoi alun ihmettelyn jälkeen sujua. Tässäpä hieman kuvia Ylläksen maisemista.




Seuraavana päivänä käytiin ostamassa Jatallekkin core- lenkkarit.



Jatta lähdössä kalalle...



...Ja kalalta tulossa. Ei vissiin kahluusaappailla ollut hyvä kävellä. :D


Pirunkurun nousu sai muutaman hikikarpalon nousemaan otsalle.




Vaan perillä Kesänkitunturin huipulla alkoi taas hymyilyttämään.


tiistai 22. heinäkuuta 2014

LOHILOMA 2014

Kesäloma koitti tänävuonna 9 päivä heinäkuuta ja samana päivänä starttasi myös meidän lapin seikkailumme. Ennen puoltapäivää olin Jussia hakemassa ja auton pakkaamisen jälkeen matka jatkui kohti lappia. Perillä ylätenon maisemissa olimme hieman ennen puoltayötä, jossa Jamppa jo meitä odottelikin. Heti leirin pystytksen jälkeen alkoi intensiivinen lohenkalastus.

Hyvistä lohiuutisista johtuen odotukset olivat korkealla ja ensimmäistä tärppiäkään ei kauaa tarvinnut odotella. Toisella laskullla uittamaani santikkaan puraisi nätti 1,7kg titti. Tämän titin myötä putosi suurimmat saalispaineet heti pois. Kohta myös Jampan vapa taipui mukavalle mutkalle ja Jamppa väsytteli hienon lohijalan rannalle.



Jampan pikku jalka, tarkkaa painoa en nyt muista




Torstaipäivä oli tukalan kuuma kun teltoista ylös kömmittiin. Pojat eivät olleet saaneet unta kolmea tuntia kauempaa, mutta meikäläinen sentään veteli hirsiä ruhtinaalliset viisi tuntia, johon varmaan auttoi yötuurin aiheuttama univaje. Noh yritimme nukkua sääskien buffettina jonkun tunnin pihalla pelkällä retkipatjalla. 

Illalla taas vedettiin kurahousut jalkaan ja palasimme joelle muutama kilometri ylävirtaan. 
Tämä yö oli Jussin kulta-aikaa ja hän saikin komean titin ja tässä tititissä oli se erikoisuus, että sen myötä opimme kuinka tuo paikka tulee kalastaa vastaisuudessakin. Ei todellakaan ole väliä miten heittelet perhoa virtaan, vaan tärkeää on tietää mihin ja missä kulmassa se tarjoillaan tietyllä veden korkeudella. 





Perjantaina nukuimme taas pitkälle iltapäivään yön kalastuksen jälkeen odotellen Manea saapuvaksi. Perjantaiyö alkoi vaatia jo Jampalla verojaan ja hän joutuikin vetäytymään telttaan nukkumaan puolenyön jälkeen kun Jussin kanssa jatkoimme heittämistä. Jamppa oli sentään tahkonnut Neidenillä yli puolitoistaviikkoa ennenkuin ajeli meidän mukaan Tenolle. 

Minulla ja Jussilla sentään riitti virtaa kalastaa ja aamulla alkoikin taas tapahtua. Aamun pikkutunneilla perhooni päsäytti isohko titti, jonka sain rantautettua. Tämä titti otti viimevuoden kalatutun neuvomaan perhoon. Kala saatiin rannalle ja sitä perkatessa oli Jussi vuorostaan ottipoolia laskemassa. 

Hetki tästä taipui myös Jussin vapa ja tämä olikin hieman tittiä isompi pienehkö lohijalka. Se kala ei olisi karannut koskakaan, sillä se oli kiiinni peräti kahdessa perhossa. Suussa oli liukutapsiin kiinnitetty yläperho ja alaperho oli väsytyksen aikana tarttunut selkäevän juureen. 


2,8kg


3,1kg




Aamulla oli pakko käydä herättämässä Jamppa teltastaan ja roikottaa kahta komeaa lohta kalakaverin nenän edessä, huutaen Jussin kans yhteen ääneen, että "Nyt on sun lasku, ala mennä!" Lohigurua nämä ei paljoa liikuttaneet ja mies vaihtoi vain kylkeä jatkaen uniaan. Kohta olikin seuraavalla kaverilla taas kala kiinni samasta ottimontusta. Vaan Jampalla taisi olla kalaa jo kyllikseen Neidenin reissulta. 

Sen sijaan Jussin kanssa kävimme vielä laskut mieheen, kunnes tuttu hahmo tupsahti rannalle ja kalastukset jäivät siltä aamulta. Manelle tarjosimme kaatoryypyt tuplana, jonka jälkeen oli pakko laittaa nukkumaan, sillä matkan oli tarkoitus jatkua lauantaipäivänä kohti Norjaa.





Kiirettä piti leirin purun kanssa kun matkaakin vielä seuraavalle joelle oli. Hetken aikaa navigaattori näytti että myöhästymme pahasti luvanmyynti ja desinfiontipaikan sulkemisajasta. Lopussa jouduin isoja sakkoja uhmaten polkaisemaan volvon oikeanpuolimmaisen pohjaan, että ehtisimme saamaan luvat ja kamppeet desifioitua. 

Lievä hurjastelu kannatti ja niin saavuimmekin perille luvapapisteelle kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa. Ystävällinen myyjätyttö lupasi jäädä sen verran ylitöihin että saimme luvat ostettua ja varusteet desinfioitua. No ihan niin nappiin kaikki ei kuitenkaan sujunut, vaan paikan uusi kortinlukija ei tietenkään toiminut ja eihän meillä ollut kruunuja nostettuna muulla kuin Manella. Lena onneksi kirjoitti meille luvat siitä illasta ja antoi mahdollisuuden käydä nostamassa läheisestä kylästä rahaa ja palata maksamaan seuraavana päivänä. 

Ajelimmekin sitten samantien kaupunkiin josta saimme rahaa lupiin ja sovimme että osa porukkaa palaa seuraavana päivänä maksamaan. Ensimmäinen yö oli uskomattoman kaunis ja aurinkoinen. Emme edes aluksi sitä tajunneet kuinka hyvä ilma oli. Tuulta ei juuri ollenkaan ja aurinko paistoi. Lämmintäkin näihin maisemiin ruhtinaalliset 14 astetta.


Titin komea hyppy. Harmi kun järkkärin asetukset oli sillä hetkellä hieman pielessä.




4,1kg


Itse sain sinä iltana vain tämän säälitaimenen, joka pääsi kuvan jälkeen kasvamaan.



Jussi sai tämän titin heti ensimmäisillä laskuillaan ja kohta Manellakin taipui yksikätinen perhovapa myös mahtavasti luokille. Sitä taivutti silläkertaa jalkaluokan kala, joka saatiin myös rannalle. Sille jalalle painoa oli kertynyt 4,1kg. Vääntö oli pitkä ja näyttävä. Vaan eihän se kalayö siihen päättynyt. Minun säälitaimenen jälkeen seuraava tärppi oli Jampalla joka hinasi rannalle hienon lohen. Tätä ei punnittu, vaan päästettiin takaisin kutuvaellukselle kuvan jälkeen. Hymyä oli joka ukon naamalla kun aamulla palasimme väsyneinä teltoille nukkumaan.


Yli 3kg kala jatkoi terveenä kutuvaellustaan.

Lohisoppa porisi monena iltana.



Sunnuntaina kalastusta jatkettiin kauempana alavirrassa, josta löytyikin mahtava lohipooli. Siinäkohtaa joki kävi todella kapeana mutta syvänä. Näytti olevan todellinen suurlohen monttu, sillä näimme siellä yli kympin lohien pintovan. Toisaalta se oli hieman hankala paikka kalastaa, kun kahlata ei voinut ollenkaan säikyttämättä kaloja ja heiton piti yltää vastarannan kiville. 

Paikallinen ystävällinen Norski kuitenkin neuvoi meille pelin hengen ja vilauttipa hän omaa ottiperhorasiaansakkin Jampalle. Ne neuvot auttoivat ja niin oli Jampalla vapa mutkalla ennen aamua. Kala oli iso ja uskomattoman vahva, niinkuin edellisen yönkin kalat. Epäilimme että kalojen agressiivisuuden syy oli kylmä vesi, sillä se oli noin 11 asteista. 





Väsytys oli pitkä ja välillä Jamppa uskoi perukkeen kiertyneen kiven taakse ja yrittikin rullata sitä ylitse, onneksi koukku oli tukevasti lohen leuassa eikä rullaukset sitä irroittaneet. Lohi vain juroi päättäväisesti ylävirtaan. Lopulta kala saatiin hinattua rantakiville ja siitä syliin. Se kala oli kaunein lohi mitä olen koskaan nähnyt ja pituuttakin oli 82cm. Tämän taistelukumppanin Jamppa päätti vapauttaa, ja vapautensa se kala todellakin oli ansainnut. Painoa sillä todennäköisesti olisi ollut lähemmäs viisi kiloa. 



Uskomattoman hieno ja vahva kala.

Viimeinen yö piiskattiin taas tutulla poolilla ihmetellen Norskien Finnmarkin tekniikkaa, jossa he kalastivat kahdella perholla ja hurjan pitkillä vavoilla. Ne kepit olivat vähintäänkin 16jalan salkoja joita he pitelivät pystyssä. Alaperhona syvemmällä uiva isoon sinkkukoukkuun sidottu raskas rauta ja ylhäällä keveämpi tupla joka viisti pintaa. Vaan kyllä meidän perinteisempi lohenkalastus vaikutti tuottaisammalta.

Parasta ja tuoreinta graavilohta.



Viimeisenä yönä itsellä oli kauheat saalispaineet ja pelko MP- reissusta ajoi heittämään ankarasti. Ekalaskulla kiusallaan ottanut merirautu ei yhtään auttanut asiaa, vaan pahensi vain lohikiimaa. Tilanne paheni entisestään, kun Jussi sai tartutettua hienon lohijalan koskesta ison pintakiven takaa. Viimeinen lasku sentään toi pelastuksen kun isoon Kitkan sinimustaan perhoon iski kohtuullinen titti, jonka sain aikamoisen härdellin jälkeen rantakiville.  


Verinen mutta onnellinen saamamies.



Komea +4kg jalka

Viimeisen laskun titti.


Keskiviikkona palasimme takaisin Suomen kamaralle ja desinfioimme kahluuvermeet uudelleen. Saimme kuitenkin varattua mökin, jottei loppureissua tarvinnut enää teltassa nukkua. Keskiviikko oli varattu vapaaksi kalastukselta ja vietimmekin Jampan lähtöillan peijaiset ja torstaina päivällä hyvästelimme Jampan kotimatkalle. 

Torstai-iltana palasimme taas kolmistaan ylätenon koskille. Kävimme pitkän ajoreissun kuitenkin Inarijoella katselemassa paikkoja, mutta kun emme mieleistä kalapaikkaa löytäneet, palasimme tutuille hyville koskille. Sitä päätöstä ei tarvinnut katua kun toisella laskullani, vapa taipui jälleen. Sain standardikokoisen titin kuiville, kun seuraavalla laskulla Jussi taas rantautti hieman isomman 2,6kg titin. Muutatama lasku myöhememmin Myös Mane onnistui saamaan 2,4 kg todella pirteän titin. Se riitti meille siltä yöltä ja palasimme mökille katselemaan kummeleita. 




Mikäs sieltä säkistä pilkistää. :)



Perjantaina hyvästelimme Manen kotimatkalle ja jatkoimme Jussin kanssa kalastusta Inarijoelle Jarin ja Elinan seurassa. Jarin ns. salainen kalapaikka vaikutti hyvältä, mutta vasta yöllä heidän poistuttuaan mökille alkoi tapahtua. Jussi tartutti kosken lopusta hienon 2,4kg hieman tummuneen koukkuleuka titin. Se riitti meille tälle reissua. Teno oli tarjonnu parasta mahdollista. Kiitollisina nostimme lakit päästä ja kumarsimme joelle. Näemme taas ensivuonna.





Loppuun pari sanaa kalakavereille. Eli isot kiitokset teille Jussi, Jamppa, Mane, oli aivan huippu reissu ja lähtekäähän ensivuonna taas mukaan. Kauniita paikkoja ja mahtavia kaloja, niitä on hieno pyytää hyvällä porukalla jossa yhteistyö sujuu. 

Se pitää tosin negatiivisena seikkana mainita, etta hälyyttävästi saimme kuulla Norjasta Suomalaisten huonosta käytöksestä. Kuulemma jätetty roskia luontoon ja perseilty muutenkin. Tämän vuoksi en enää kirjoita paikan nimiä tai muutenkaan tarkkoja kalapaikkoja. Ohan se kumma, jos pystyy oluttölkit tunturiin kantamaan, mutta tyhjänä ei enää mahdukkaan rinkkaan. Ei ne pala siinä nuotiossa vaikka kuin kuumat tulet olis. Myöskään kalasaalissaa kannata ahnehtia. Jos on ruokakalat plakkarissa, se on sen jälkeen C&R kalastusta, mikäli jokiveden lämpö sen sallii.
Onneksi kaikki Norjalaiset evät olleet yhtä negatiivisesti Suomalaisiin suhtautuvia, ja joidenkin käsitystä luultavasti onnistuimme kääntämään positiivisempaan suuntaan. Kiitos & anteeksi ja hyvää kalakesää!