perjantai 12. joulukuuta 2014

Parit speyperhot vielä illanpäälle



Grey heron, oikealla haikarahäkilällä.


Blue Charm harmaalla haikarahäkilällä.


Omaviritelmä


Syystitin antanut malli

torstai 11. joulukuuta 2014

Rääpyjoulukuun eräilyä

Onhan tämä taas ihme joulukuu ja ihan on ikävä kunnon lumitalvea. Kävimme kuitenenkin tänään Jarin kanssa pohjaongella pyytämässä madetta, kun jäätäkään ei ole. Noh, paskasta kelistä huolimatta huomenna syödään madepottuja.

1,5kg matikka

Tämä pääsi kasvamaan.


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Talven teema

Tänä talvena tavoitteenani on opetella sitomaan klassisia spey- ja dee- perhoja. Homma alkoi materiaalien hankinnalla ja siinä kaverina oli Jamppa, jonka kanssa ostimme speykukonniskat puokkiin, joten kallis hintakaan niin kirpaissut. Sitten tietenkin tarvii erivärisiä sulkapareja levysiipiin ja speykoukkuja ym. rekvisiittaa. Perusvalikoima alkaa nyt oleen kasassa ja hieman oon päässyt jo reenailemaan levysiiven sitomista. Jotenkin tuo dee- siipi tuntuu ainakin näin alkuvaiheessa paljon omemmalta sitoa mitä koukunrunkoa nuoleva spey- siipi. Tässä ensimmäisiä harjoituskappaleita.


Dee- siipinen Blue Heron variant.



Oma viritelmä. Tällä värimaailmalla sidotulla sain penskana ensimmäisen meriloheni.


Dee- siipi naitettu oranssista ja mustasta hanhen hartia sulasta.


Skagit mist, dee- siivellä.


Purple King, spey- siivellä ja marabou häkilällä.




Acroyd





sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Selkosilla

Hieno viikonloppu kanalinnustuksen ja mökkeilyn merkeissä. Kelit olivat melko vaihtelevia kun perjantaina ja lauantaina varpaita kipristi kova pakkanen ja sunnuntaina yllätti rankka lumipyry. Lintuja näkyi erittäin hyvin varsinkin lauantaina ja moneen kertaan meinasi olla ensimmäisen metson kellistys taas lähellä. Ovat ne vaan niin pirun ovelia, että osaavat minut aina kiertää. Ainoa saalis tältä reissulta oli sunnuntai aamun ukkoteeri, jonka Antti pudotti pilkulla männyn latvasta.




Metson syyssoidin




Hirvihaukkuakin päästiin kuulemaan ja kohta koira toi viereisen suon laitaa tuplavasaporukan.


maanantai 29. syyskuuta 2014

Seisontahaukkua kokorahan edestä

Hirvijahti on alkanut tälle syksylle ja melkoisella rytinällä vieläpä. Ainakin mitä nylkyvajan orsia katselin. Tänään ensimmäisenä motitimme turkkikorven ja kauaa ei tarvinnut odotella kun Ani hirven löysikin. Seisontahaukku vakiintui heti löytöpaikalleen ja isä lähti naakimaan siihen ensimmäisenä. Lähelle kuulosti päässeenkin, mutta selvää ampumalinjaa ei ollut löytynyt. Kohta haukussa ollut naarashirvi sai käryn jahtimiehestä ja otti karkon.

Tässä vaiheessa lähdin gepsiä seuraten ajamaan tietä lähestyvää koiraa vastaan, jottei se jäisi tiellä auton alle. Onneksi karkko kääntyikin takaisin alueelle ja pysähtyi uudelleen haukkuun. Nyt oli minun vuoroni yrittää haukulle hiipimistä. Nyt tiedossa oli jo varmuudella, että haukussa on vain yksinäinen naaras ilman vasaa. Hiivin alatuulen puolelta niin liki kuin suinkin uskallin. Noin 50 metrin päässä tiheässä taimikossa hirvenhahmo näkyikin, mutta maasto oli niin ryteikköinen ettei ollut mitään mahdollisuutta yrittää.

Lähestyminenkään ei tuntunut enää mahdolliselta ja oli vain pakko jäädä nojailemaan männynrunkoon ja odottamaan, jos hirvi sattuisi erheen tekemään. Siinä saikin aitiopaikalta seurata nuoren koiran haukkutyöskentelyä ja miettiä sopivia ampumalinjoja. Lehmällä ei näyttänyt vaan olevan mikään kiire. Lähes 30 minuuttia kyykötin ojanpenkalla seuraten touhua viidenkymmenen metrin päässä, odottaen jotain tapahtuvan.

Lopulta isä soitti ja kysyi, että annetaanko kevyt karkko ylätuulesta? Sehän kyllä sopi minulle mainiosti, sillä jaloista alkoikin jo kadota tunto. Isä lähti naakimaan tuulen päältä ja hänkin pääsi aivan hollille. Sitten lehmän kärsivällisyys loppui ja pääsin puristamaan 30 metristä juoksevaan hirveen. Osuman  aiheuttama läiskäys kertoa, laukauksen olleen kohdallaan ja jännitysnäytelmä sai meidän kannalta onnistuneen päätöksen.
Päivän loppusaldo oli kolme hirveä. Ylipääläisillä kaksi ja kylänporukalla rakeesta yksi.


Tällä haukulla Ani sai kaikki sotketut farkut anteeksi. :D



maanantai 22. syyskuuta 2014

Lakanaeväharreja ja ruskan värejä

Vaikka taimenen rauhoitus on päällä, voi harjusta kalastaa monilla koillismaan koskilla lokakuun loppuun saakka. Mekin kävimme Sampon ja Jussin kanssa vuoden viimeisen koskikalastusreissun lakanaeväharrit mielessä, niinkun Päätalo harjuksesta tutteeraa. Ensimmäisenä iltana keli oli kuulaan aurinkoinen ja harjus aivan raivokkaalla syönnillä. Illan aikana saimme Sampon kanssa useita kymmeniä harjuksia, mutta ei yhtään mitat täyttävää (35cm) vaikka moni liki sitä olikin.

Sampo sai kyllä yhden hienon sattumataimenen joka laskettin kuvan jälkeen takaisin kutupuuhiinsa. Sunnuntaina Sampo lähti ajelemaan takaisin Raahen ja minä jäin koskelle Jussia vonkailemaan. Isäntä saapuikin juuri ennen illan hämärtymistä ja ehdimme lyhyen, mutta sitäkin intensiivisemmän kalastussession aikana koukuttaa taas useita hienoja harreja. Parhaiten sunnuntai-iltana toimivat syvällä uitetut larvat, kun taas lauantaina harrit hakivat perhot ihan pinnasta.

Maanantain vastainen yö oli syksyn ensimmäinen oikea pakkasyö ja sen kyllä huomasi kodasta herätessä. Yöllä pakkenen oli forecan mukaan käynyt -7 asteessa. Kala oli kuitenkin taas kohtuullisella syönnillä, vaikkei ihan lauantain veroisesti, mutta hienoja hetkiä se silti tarjosi. Sinänsä eriskummallinen vuosi kun harjusreissulta palataan ilman mittakalaa, vaikka tapahtumia riitti todella paljon.







Tervastulilla tarkenee.


Syksyn merkkejä, kun metsähanhet ovat lähteneet kotirimmiltään.





sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Monttuvahtia härnäämässä

Kauden todennäköisesti viimeisellä lohireissulla saimme nauttia Jampan kanssa mahtavasta syyssäästä ja saaliittakaan ei tälläkertaa jääty. Ilta-auringossa perhooni poksautti nätti titti, jota hetken kerkesin luulla isommaksikin.

Se monttuvahtikin suostui illan pimetessä näyttäytymään, kun iso möyräys kävi perhoni alla. Uitossa oli sama dee-siipinen perho, mihin tittikin haksahti. Toista kertaa se vaan ei enää innostunut nousemaan.

Tähän on hyvä päättää tämä kausi ja siirtyä sidontapenkin ääreen ensikauden ottimatoja käärimään. Taas on nimittäin pää täynnä uusia ideoita ja perhomalleja.



Kuva: Jarmo Pistemaa

Tämä otti kelluspeyllä uitettuun dee-siipiseen perhoon. ;)
Kuva: Jarmo Pistemaa

Hankalapa tuollaista on lohen vastustaa.