sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Koillismaan selkosilla

Hieno viikonloppu kanalinnustuksen ja mökkeilyn merkeissä. Kelit olivat melko vaihtelevia kun perjantaina ja lauantaina varpaita kipristi kova pakkanen ja sunnuntaina yllätti rankka lumipyry. Lintuja näkyi erittäin hyvin varsinkin lauantaina ja moneen kertaan meinasi olla ensimmäisen metson kellistys taas lähellä. Ovat ne vaan niin pirun ovelia, että osaavat minut aina kiertää. Ainoa saalis tältä reissulta oli sunnuntai aamun ukkoteeri, jonka Antti pudotti pilkulla männyn latvasta.




Metson syyssoidin




Hirvihaukkuakin päästiin kuulemaan ja kohta koira toi viereisen suon laitaa tuplavasaporukan.


maanantai 29. syyskuuta 2014

Seisontahaukkua kokorahan edestä

Hirvijahti on alkanut tälle syksylle ja melkoisella rytinällä vieläpä. Ainakin mitä nylkyvajan orsia katselin. Tänään ensimmäisenä motitimme turkkikorven ja kauaa ei tarvinnut odotella kun Ani hirven löysikin. Seisontahaukku vakiintui heti löytöpaikalleen ja isä lähti naakimaan siihen ensimmäisenä. Lähelle kuulosti päässeenkin, mutta selvää ampumalinjaa ei ollut löytynyt. Kohta haukussa ollut naarashirvi sai käryn jahtimiehestä ja otti karkon.

Tässä vaiheessa lähdin gepsiä seuraten ajamaan tietä lähestyvää koiraa vastaan, jottei se jäisi tiellä auton alle. Onneksi karkko kääntyikin takaisin alueelle ja pysähtyi uudelleen haukkuun. Nyt oli minun vuoroni yrittää haukulle hiipimistä. Nyt tiedossa oli jo varmuudella, että haukussa on vain yksinäinen naaras ilman vasaa. Hiivin alatuulen puolelta niin liki kuin suinkin uskallin. Noin 50 metrin päässä tiheässä taimikossa hirvenhahmo näkyikin, mutta maasto oli niin ryteikköinen ettei ollut mitään mahdollisuutta yrittää.

Lähestyminenkään ei tuntunut enää mahdolliselta ja oli vain pakko jäädä nojailemaan männynrunkoon ja odottamaan, jos hirvi sattuisi erheen tekemään. Siinä saikin aitiopaikalta seurata nuoren koiran haukkutyöskentelyä ja miettiä sopivia ampumalinjoja. Lehmällä ei näyttänyt vaan olevan mikään kiire. Lähes 30 minuuttia kyykötin ojanpenkalla seuraten touhua viidenkymmenen metrin päässä, odottaen jotain tapahtuvan.

Lopulta isä soitti ja kysyi, että annetaanko kevyt karkko ylätuulesta? Sehän kyllä sopi minulle mainiosti, sillä jaloista alkoikin jo kadota tunto. Isä lähti naakimaan tuulen päältä ja hänkin pääsi aivan hollille. Sitten lehmän kärsivällisyys loppui ja pääsin puristamaan 30 metristä juoksevaan hirveen. Osuman  aiheuttama läiskäys kertoa, laukauksen olleen kohdallaan ja jännitysnäytelmä sai meidän kannalta onnistuneen päätöksen.
Päivän loppusaldo oli kolme hirveä. Ylipääläisillä kaksi ja kylänporukalla rakeesta yksi.


Tällä haukulla Ani sai kaikki sotketut farkut anteeksi. :D



maanantai 22. syyskuuta 2014

Lakanaeväharreja ja ruskan värejä

Vaikka taimenen rauhoitus on päällä, voi harjusta kalastaa monilla koillismaan koskilla lokakuun loppuun saakka. Mekin kävimme Sampon ja Jussin kanssa vuoden viimeisen koskikalastusreissun lakanaeväharrit mielessä, niinkun Päätalo harjuksesta tutteeraa. Ensimmäisenä iltana keli oli kuulaan aurinkoinen ja harjus aivan raivokkaalla syönnillä. Illan aikana saimme Sampon kanssa useita kymmeniä harjuksia, mutta ei yhtään mitat täyttävää (35cm) vaikka moni liki sitä olikin.

Sampo sai kyllä yhden hienon sattumataimenen joka laskettin kuvan jälkeen takaisin kutupuuhiinsa. Sunnuntaina Sampo lähti ajelemaan takaisin Raahen ja minä jäin koskelle Jussia vonkailemaan. Isäntä saapuikin juuri ennen illan hämärtymistä ja ehdimme lyhyen, mutta sitäkin intensiivisemmän kalastussession aikana koukuttaa taas useita hienoja harreja. Parhaiten sunnuntai-iltana toimivat syvällä uitetut larvat, kun taas lauantaina harrit hakivat perhot ihan pinnasta.

Maanantain vastainen yö oli syksyn ensimmäinen oikea pakkasyö ja sen kyllä huomasi kodasta herätessä. Yöllä pakkenen oli forecan mukaan käynyt -7 asteessa. Kala oli kuitenkin taas kohtuullisella syönnillä, vaikkei ihan lauantain veroisesti, mutta hienoja hetkiä se silti tarjosi. Sinänsä eriskummallinen vuosi kun harjusreissulta palataan ilman mittakalaa, vaikka tapahtumia riitti todella paljon.







Tervastulilla tarkenee.


Syksyn merkkejä, kun metsähanhet ovat lähteneet kotirimmiltään.





sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Monttuvahtia härnäämässä

Kauden todennäköisesti viimeisellä lohireissulla saimme nauttia Jampan kanssa mahtavasta syyssäästä ja saaliittakaan ei tälläkertaa jääty. Ilta-auringossa perhooni poksautti nätti titti, jota hetken kerkesin luulla isommaksikin.

Se monttuvahtikin suostui illan pimetessä näyttäytymään, kun iso möyräys kävi perhoni alla. Uitossa oli sama dee-siipinen perho, mihin tittikin haksahti. Toista kertaa se vaan ei enää innostunut nousemaan.

Tähän on hyvä päättää tämä kausi ja siirtyä sidontapenkin ääreen ensikauden ottimatoja käärimään. Taas on nimittäin pää täynnä uusia ideoita ja perhomalleja.



Kuva: Jarmo Pistemaa

Tämä otti kelluspeyllä uitettuun dee-siipiseen perhoon. ;)
Kuva: Jarmo Pistemaa

Hankalapa tuollaista on lohen vastustaa.

sunnuntai 31. elokuuta 2014

Hossa VIII

Syksyn taimenenkalastusreissu hossaan on taas takanapäin. Hauskaa oli vaikka Antti puuttuikin perinteisestä kokoonpanosta. Kelit olivat syksyisen mukavat, eikä ainakaan helteestä tarvinnut kärsiä. Joessa tosin oli vesi melko vähänä. Ensimmäinen kalastuspäivä alkoi erittäin lupaavasti kun Jari tartutti kosken lopusta hienon 57cm taimenen. Vaan emmepä arvanneet sitä, että se jäisikin reissun ainoaksi kunnon kalaksi.

Jarmo karkuutti illalla yhden taimenen ja samoin kävi itsellenikkin. Pintakiven vierestä aivan rannasta steamerin perään loikkasi ison näköinen kala ja seuraavalla heitolla se tarttuikin perhoon. Kala oli useamman potkun kiinni, kunnes perhosiima löystyi. Kyllä siinä useampi kirosana taas pääsi, mutta varsinainen v****us iski vasta seuraavana päivänä kun joelle kävellessämme, eräs kalamies perkkasi 62cm pituista taimenta siinä kohdalla josta itse eilen karkuutin. Kaveri näytti vielä tarkan paikan, josta se oli tarttunut ja varstihan se oli sama kala.

V-käyrä onneksi laimeni taas illalla kun istuimme pimeässä yössä, jota nuotion liekit hieman valaisivat ja kuuntelimme kuikan huutoa tyyneltä järveltä. Onhan nämä vain sellaisia reissuja joita on talven pimeinä iltoina mukava muistella. Kiitokset taas kalakavereille seurasta.



Harjus oli välillä kovallakin syönnillä.


Ampparitkin osasivat arvostaa laatuolutta.



Jarin 57centtinen ja painoakin 2,2kg


HossanJallu on ehtivä kaveri. Yht'äkkiä mies oli kadonnut koskelta ja käynyt nappaamassa suvannosta komean syyshauen.


Illalla reenattiin tuplakätisillä heittämistä mökkijärven rannassa.



maanantai 11. elokuuta 2014

Pulujahtia

Kävin maanantaina kuokkimassa Jarin kyyhkyapajilla. Pyynti aloitettiin aamusta kahden ukon ja yhden koiran voimin. Lento oli aivan kohtuullista, mutta miesten osumaprosentti ei. Myöskään Hilma ei toiminut ollenkaan. Näköjään koira oli unohtanut vuodessa, kaikki mitä viimesyksynä reenattiin. Muutama lintu sentään aamupassista saatiin.

Illaksi siirryttiin sitten eri paikkaan ja noutajakin vaihtui tuomivampaan, sillä Henkka lähti mukaan passiin. Nyt alkoi ukotkin osumaan ja lintuja kertymään pikkuhiljaa. Siitä tulikin lopulta oikein hieno ja onnistunut iltalento. Alla muutamia kuvia.

Kyyhkyn kuva puuhun.




Tämä noutaja toimi paremmin.








Ja kuva alas.

perjantai 8. elokuuta 2014

Kutsuu mua kuusamo.

Paanajärveläistä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan ja kuuluhan kuusamon reissu jo vuotuiseen perinteeseen. On aivan mahtava tunne kalastaa pimeässä kanjonissa ja odotella tärppiä. Sitä sai taas odotella aivan turhaa, mutta kyllä se joskus vielä tapahtuu.

Kelit olivat melko kuumat ja teltassa nukkuminen päivällä hikistä. Iso helpotus oli teltan päälle varjoksi aseteltu pressu, ilman sitä ei nukkumisesta olisi tullut mitään. Illasta kun kävelimme joelle, ei vaatetta viitsitty pukea uimashortseja  ja kenkiä enempää. Muutamia vaeltajia näytti meidän vaellusvarustus hieman huvittavan.

Ainoa kalatapahtuma sattui eräälle paikalliselle perhokalastajalle, vaan tämäkin tilanne päättyi katkenneeseen perukkeeseen. No sain minä muutaman komean harjuksen lohipinturilla.  Eräänä aamuna kun aurinko oli jo noussut ja teimme lähtöä takaisin leiriin, kuului sälkäni takaa joelta iso mosaus. Taisi taimen käydä vilkuttamassa pyrstöllää huomenet ja toivotti ensivuonna uudelleen.