torstai 10. marraskuuta 2016

Hirvisyksy 2016

Tämä kausi alkaa olemaan hirvijahtien osalta omalla kohdalla taputeltu. Odotukset ennen pyytikauden alkua eivät olleet mitenkää häävit. Tunnelmaa varjosti vanhimman jämptimme Irrin äkillinen poismeno kesäkuussa. Heti tämän ikävän sattuman perään saatiin lisää huonoja uutisia. Seuramme pitkäaikainen aktiivijäsen ja hirviporukkamme johtaja oli myös nukkunut pois yllättäen. Loppukesästä mietin pitkään, että lähtisinkö tänä vuonna pyyntiin ollenkaan.

Ennen aloitusta kokoonnuimme tukikohtaamme, Hongiston kodalle ja järjestäydyimme uusiksi tulevaa kautta varten. Uudeksi johtajaksi valittiin isäni ja minut nakitettiin varajohtajaksi, muutamien muiden lisäksi. Lupia tänävuonna oli edellisvuotta enemmän ja niin kuulosti olevan myös hirviä.

Pyynti alkoikin melko rytinällä ja kaatoja saatettiin saada samana päivänä useita. Susista ei onneksi koitunut ongelmaa vaikka havaintoja niistäkin oli useampia. Taisivat onneksi olla vain jotain kulkureita. ...Vielä toistaiseksi.

Tämän hetken tilanne on se, että aikuisen lupian on muutama reservissä, ja pyynti jatkuu vasojen pyynnillä. Vähäinen lumitilanne tietysti hankaloittaa asiaa, sillä summassa vasojen etsintä tahtoo olla aika tuloksetonta touhua. Tuskimpa kaikkia vasoja saadaan edes kaadetuksi.



Ylipään porukka koossa. Vain yksi puuttuu.


Täys kärryllinen.


Jounin kaato.


Välillä tekniikka pettää.


Jarmo tyhjensi pajatson.


Huopakin kuningas.



Hyviä koiria porukallemme on useita, mutta se on pakko sanoa, että isän koira Ani oli melkoinen kone tänä vuonna. Laskeskeltiin kerran, että pyyntipäiviä Anille on nyt tullut 2-3 kpl viikolle. Niistä jokaisena päivänä, kahta tyhjää lukuunottamatta, on hirvi löytynyt. Seisontahaukkuun on kaadettu ainakin 5kpl ja karkosta passissa ammuttu noin kymmenen elukkaa.

Uutta omalla osalla tänä syksynä oli se, että nyt on minullakin hirvikoiran pentu kasvamassa. Irrin kevään pentueesta jäi ainoa narttupentu meille. Tämä siis on isäni ja minun yhteinen projekti. Elma kuitenkin asuu luonani ja nyt olen päässyt tosissaan opettelemaan koiran koulutusta ja kasvatusta. Elma on nyt 7kk ikäinen ja hirvikontakteja on syksyn aikana kertynyt 4 kappaletta. Seisontahaukkuakin Elma on jo tapaillut, mutta eivätpä ne ole haukkuun jääneet. Karkon seuranta on ollut siinä parin kilometrin paikkeilla ja siihen on yleensä rohkeus loppunut.

Parasta kuitenkin Elmassa on sen emältään peritty luonne. Ei voisi enää kiltimpää ja höylimpää koiraa toivoa. Yllättävän nopea oppinenkin se on. On nimittäin tullut opetettua paljon perus tottelevaisuus juttuja, mille vanhat patut saattaisivat nauraa hirvikoirasta puheenollen.

Kunhan pentuajan hökellys ja häsellys menee ajan kanssa ohi, luulenpa saavani tuosta mahtavan jahtikaverin ja perheenjäsenen.