tiistai 25. toukokuuta 2021

Kevätpukkijahti 2021

Tänä vuonna pukkijahdin lähtökohdat olivat melkolailla samat kuin viime vuonna. Lupakiintiö seuramme alueella oli sama 2 kpl pukkia, mitä viimeksikin. Eli tämä aiheuttaa aina pienen kilpailuasetelman pyynnille. Aktiivipyytäjiä ei taida tosin montaa kuitenkaan olla.

Itse otin taas vapaata, että ehtii kunnolla metsästää ja tehdä samalla piharantteella odotelleet pöllit liiteriin talvea odotteleen. Metsällä kyllä tuli oltua lähes jokaisena iltana/yönä, mutta pöllikasa rantteella ei mainittavasti vähentyny. 😁

Alkuviikosta kauriit oli piilossa ja havainnot vähäisiä. Yksi naaras näyttäytyi silloin tällöin, mutta pukit oli hukassa. Tosin tiistaina iltapassissa ollessa samalla kylällä kajahti laukaus ja arvasin ekan luvan tulleen käytetyksi.

Viikonlopun sateli vettä kaatamalla, joten pidin rokulia pyynnistä, mutta sunnuntaina oli kova kiire taas jahtiin. Sunnuntaina alkoikin sitten havaintoja tulla useammasta paikasta. Yksi uusikin pukki pölähti yllättäen maisemiin. Tämä oli pieni nahkasarvinen nuori pukki joka näytti liikkuvan aikaisin aamuyöllä. 

Päätin ottaa tämän kohteeksi ja lähdinkin sunnuntai iltana hyvissä ajoin hiippailemaan peltoja. Mitään ei kuitenkaan näkynyt ja jäin puupassilleni odottelemaan. Päätin, että nyt sitten istutaan kokorahan edestä, kun vapaatkin oli loppumassa. Tiesin, että pukki tulee taas aamuyöllä klo 3-4 välillä jos vain jaksan istua odottamassa. 

Sinnillä ja kahvin avustuksella jaksoin aamu kolmeen odottaa vaikka paleli niin perhanasti. Puupassin istuinpehmukekin oli sateessa kastunut ja vettynyt. Ennen pitkää core- housut päästi veden läpi ja perse oli märkä. Asetin itselle henkisen takarajan klo 3:15, jolloin lähden kuumaan suihkuun ja hetkeksi nukkumaan ennen työpäivää. 

Klo 03:09 sinni petti ja lähdin kipuamaan alas puupassista. Melkein jo arvasin mitä seuraavaksi tapahtuu, kuten kävikin. Alas päästyäni käännyin pellolle päin ja huomasin, että pukki oli tullut peltoon sillä aikaa, kun kömysin alas puusta. Samalla joku käsissäni olleista romuista kolahti ja pukki kuuli, haukahti ja otti pakolaukan, mutta onneksi pysähtyi kuuntelemaan. 

Seisoin pahassa pusikossa ja pukki hävisi puskan taakse näkyvistä. Hiivin puskasta pois ja toivoin, että pukki on vielä pellossa, kun saan sen uudestaan näkyviin. Siellähän se onneksi oli ja katsoa pollotti tiiviisti minuun noin 80 metrin päässä pellossa. Nappasin nopeaa kiikarin läpät auki, otin koivun rungosta  tukea, tarkistin taustan ja asetin ristikon kohdalle. Laukaus kajahti ja pukki hyppäsi sivuun ja kaatui. 

Kaadolle päästyäni sen silmät olivat jo sammuneet. Tämä oli juurikin se sama pieni pukki jota olin etsimässä. Tiedän, että alueelle jäi toinen isompi kokoinen ja sarvinen pukki sukua jatkamaan. Pakko todeta vielä, että on tämä kevätpukkijahti kyllä lajina aivan uskomattoman hieno. Pelkästään jo tämä vuodenaika tekee erityispiirteensä lajiin. Kesäyössä on mahtavaa istuskella (tai ois, jos ei kokoaikaa satais 😆) ja kuunnella satojen yölaulajien konserttia, eikä sääskiä ole vielä kiusana ollenkaan.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiallinen kommentointi suotavaa...