tiistai 22. heinäkuuta 2014

LOHILOMA 2014

Kesäloma koitti tänävuonna 9 päivä heinäkuuta ja samana päivänä starttasi myös meidän lapin seikkailumme. Ennen puoltapäivää olin Jussia hakemassa ja auton pakkaamisen jälkeen matka jatkui kohti lappia. Perillä ylätenon maisemissa olimme hieman ennen puoltayötä, jossa Jamppa jo meitä odottelikin. Heti leirin pystytksen jälkeen alkoi intensiivinen lohenkalastus.

Hyvistä lohiuutisista johtuen odotukset olivat korkealla ja ensimmäistä tärppiäkään ei kauaa tarvinnut odotella. Toisella laskullla uittamaani santikkaan puraisi nätti 1,7kg titti. Tämän titin myötä putosi suurimmat saalispaineet heti pois. Kohta myös Jampan vapa taipui mukavalle mutkalle ja Jamppa väsytteli hienon lohijalan rannalle.



Jampan pikku jalka, tarkkaa painoa en nyt muista




Torstaipäivä oli tukalan kuuma kun teltoista ylös kömmittiin. Pojat eivät olleet saaneet unta kolmea tuntia kauempaa, mutta meikäläinen sentään veteli hirsiä ruhtinaalliset viisi tuntia, johon varmaan auttoi yötuurin aiheuttama univaje. Noh yritimme nukkua sääskien buffettina jonkun tunnin pihalla pelkällä retkipatjalla. 

Illalla taas vedettiin kurahousut jalkaan ja palasimme joelle muutama kilometri ylävirtaan. 
Tämä yö oli Jussin kulta-aikaa ja hän saikin komean titin ja tässä tititissä oli se erikoisuus, että sen myötä opimme kuinka tuo paikka tulee kalastaa vastaisuudessakin. Ei todellakaan ole väliä miten heittelet perhoa virtaan, vaan tärkeää on tietää mihin ja missä kulmassa se tarjoillaan tietyllä veden korkeudella. 





Perjantaina nukuimme taas pitkälle iltapäivään yön kalastuksen jälkeen odotellen Manea saapuvaksi. Perjantaiyö alkoi vaatia jo Jampalla verojaan ja hän joutuikin vetäytymään telttaan nukkumaan puolenyön jälkeen kun Jussin kanssa jatkoimme heittämistä. Jamppa oli sentään tahkonnut Neidenillä yli puolitoistaviikkoa ennenkuin ajeli meidän mukaan Tenolle. 

Minulla ja Jussilla sentään riitti virtaa kalastaa ja aamulla alkoikin taas tapahtua. Aamun pikkutunneilla perhooni päsäytti isohko titti, jonka sain rantautettua. Tämä titti otti viimevuoden kalatutun neuvomaan perhoon. Kala saatiin rannalle ja sitä perkatessa oli Jussi vuorostaan ottipoolia laskemassa. 

Hetki tästä taipui myös Jussin vapa ja tämä olikin hieman tittiä isompi pienehkö lohijalka. Se kala ei olisi karannut koskakaan, sillä se oli kiiinni peräti kahdessa perhossa. Suussa oli liukutapsiin kiinnitetty yläperho ja alaperho oli väsytyksen aikana tarttunut selkäevän juureen. 


2,8kg


3,1kg




Aamulla oli pakko käydä herättämässä Jamppa teltastaan ja roikottaa kahta komeaa lohta kalakaverin nenän edessä, huutaen Jussin kans yhteen ääneen, että "Nyt on sun lasku, ala mennä!" Lohigurua nämä ei paljoa liikuttaneet ja mies vaihtoi vain kylkeä jatkaen uniaan. Kohta olikin seuraavalla kaverilla taas kala kiinni samasta ottimontusta. Vaan Jampalla taisi olla kalaa jo kyllikseen Neidenin reissulta. 

Sen sijaan Jussin kanssa kävimme vielä laskut mieheen, kunnes tuttu hahmo tupsahti rannalle ja kalastukset jäivät siltä aamulta. Manelle tarjosimme kaatoryypyt tuplana, jonka jälkeen oli pakko laittaa nukkumaan, sillä matkan oli tarkoitus jatkua lauantaipäivänä kohti Norjaa.





Kiirettä piti leirin purun kanssa kun matkaakin vielä seuraavalle joelle oli. Hetken aikaa navigaattori näytti että myöhästymme pahasti luvanmyynti ja desinfiontipaikan sulkemisajasta. Lopussa jouduin isoja sakkoja uhmaten polkaisemaan volvon oikeanpuolimmaisen pohjaan, että ehtisimme saamaan luvat ja kamppeet desifioitua. 

Lievä hurjastelu kannatti ja niin saavuimmekin perille luvapapisteelle kymmenen minuuttia ennen sulkemisaikaa. Ystävällinen myyjätyttö lupasi jäädä sen verran ylitöihin että saimme luvat ostettua ja varusteet desinfioitua. No ihan niin nappiin kaikki ei kuitenkaan sujunut, vaan paikan uusi kortinlukija ei tietenkään toiminut ja eihän meillä ollut kruunuja nostettuna muulla kuin Manella. Lena onneksi kirjoitti meille luvat siitä illasta ja antoi mahdollisuuden käydä nostamassa läheisestä kylästä rahaa ja palata maksamaan seuraavana päivänä. 

Ajelimmekin sitten samantien kaupunkiin josta saimme rahaa lupiin ja sovimme että osa porukkaa palaa seuraavana päivänä maksamaan. Ensimmäinen yö oli uskomattoman kaunis ja aurinkoinen. Emme edes aluksi sitä tajunneet kuinka hyvä ilma oli. Tuulta ei juuri ollenkaan ja aurinko paistoi. Lämmintäkin näihin maisemiin ruhtinaalliset 14 astetta.


Titin komea hyppy. Harmi kun järkkärin asetukset oli sillä hetkellä hieman pielessä.




4,1kg


Itse sain sinä iltana vain tämän säälitaimenen, joka pääsi kuvan jälkeen kasvamaan.



Jussi sai tämän titin heti ensimmäisillä laskuillaan ja kohta Manellakin taipui yksikätinen perhovapa myös mahtavasti luokille. Sitä taivutti silläkertaa jalkaluokan kala, joka saatiin myös rannalle. Sille jalalle painoa oli kertynyt 4,1kg. Vääntö oli pitkä ja näyttävä. Vaan eihän se kalayö siihen päättynyt. Minun säälitaimenen jälkeen seuraava tärppi oli Jampalla joka hinasi rannalle hienon lohen. Tätä ei punnittu, vaan päästettiin takaisin kutuvaellukselle kuvan jälkeen. Hymyä oli joka ukon naamalla kun aamulla palasimme väsyneinä teltoille nukkumaan.


Yli 3kg kala jatkoi terveenä kutuvaellustaan.

Lohisoppa porisi monena iltana.



Sunnuntaina kalastusta jatkettiin kauempana alavirrassa, josta löytyikin mahtava lohipooli. Siinäkohtaa joki kävi todella kapeana mutta syvänä. Näytti olevan todellinen suurlohen monttu, sillä näimme siellä yli kympin lohien pintovan. Toisaalta se oli hieman hankala paikka kalastaa, kun kahlata ei voinut ollenkaan säikyttämättä kaloja ja heiton piti yltää vastarannan kiville. 

Paikallinen ystävällinen Norski kuitenkin neuvoi meille pelin hengen ja vilauttipa hän omaa ottiperhorasiaansakkin Jampalle. Ne neuvot auttoivat ja niin oli Jampalla vapa mutkalla ennen aamua. Kala oli iso ja uskomattoman vahva, niinkuin edellisen yönkin kalat. Epäilimme että kalojen agressiivisuuden syy oli kylmä vesi, sillä se oli noin 11 asteista. 





Väsytys oli pitkä ja välillä Jamppa uskoi perukkeen kiertyneen kiven taakse ja yrittikin rullata sitä ylitse, onneksi koukku oli tukevasti lohen leuassa eikä rullaukset sitä irroittaneet. Lohi vain juroi päättäväisesti ylävirtaan. Lopulta kala saatiin hinattua rantakiville ja siitä syliin. Se kala oli kaunein lohi mitä olen koskaan nähnyt ja pituuttakin oli 82cm. Tämän taistelukumppanin Jamppa päätti vapauttaa, ja vapautensa se kala todellakin oli ansainnut. Painoa sillä todennäköisesti olisi ollut lähemmäs viisi kiloa. 



Uskomattoman hieno ja vahva kala.

Viimeinen yö piiskattiin taas tutulla poolilla ihmetellen Norskien Finnmarkin tekniikkaa, jossa he kalastivat kahdella perholla ja hurjan pitkillä vavoilla. Ne kepit olivat vähintäänkin 16jalan salkoja joita he pitelivät pystyssä. Alaperhona syvemmällä uiva isoon sinkkukoukkuun sidottu raskas rauta ja ylhäällä keveämpi tupla joka viisti pintaa. Vaan kyllä meidän perinteisempi lohenkalastus vaikutti tuottaisammalta.

Parasta ja tuoreinta graavilohta.



Viimeisenä yönä itsellä oli kauheat saalispaineet ja pelko MP- reissusta ajoi heittämään ankarasti. Ekalaskulla kiusallaan ottanut merirautu ei yhtään auttanut asiaa, vaan pahensi vain lohikiimaa. Tilanne paheni entisestään, kun Jussi sai tartutettua hienon lohijalan koskesta ison pintakiven takaa. Viimeinen lasku sentään toi pelastuksen kun isoon Kitkan sinimustaan perhoon iski kohtuullinen titti, jonka sain aikamoisen härdellin jälkeen rantakiville.  


Verinen mutta onnellinen saamamies.



Komea +4kg jalka


Pojat nauroi rannalla; että taas se lähti juoksemaan tunturiin! 


Viimeisen laskun titti.


Keskiviikkona palasimme takaisin Suomen kamaralle ja desinfioimme kahluuvermeet uudelleen. Saimme kuitenkin varattua mökin, jottei loppureissua tarvinnut enää teltassa nukkua. Keskiviikko oli varattu vapaaksi kalastukselta ja vietimmekin Jampan lähtöillan peijaiset ja torstaina päivällä hyvästelimme Jampan kotimatkalle. 

Torstai-iltana palasimme taas kolmistaan ylätenon koskille. Kävimme pitkän ajoreissun kuitenkin Inarijoella katselemassa paikkoja, mutta kun emme mieleistä kalapaikkaa löytäneet, palasimme tutuille hyville koskille. Sitä päätöstä ei tarvinnut katua kun toisella laskullani, vapa taipui jälleen. Sain standardikokoisen titin kuiville, kun seuraavalla laskulla Jussi taas rantautti hieman isomman 2,6kg titin. Muutatama lasku myöhememmin Myös Mane onnistui saamaan 2,4 kg todella pirteän titin. Se riitti meille siltä yöltä ja palasimme mökille katselemaan kummeleita. 




Mikäs sieltä säkistä pilkistää. :)



Perjantaina hyvästelimme Manen kotimatkalle ja jatkoimme Jussin kanssa kalastusta Inarijoelle Jarin ja Elinan seurassa. Jarin ns. salainen kalapaikka vaikutti hyvältä, mutta vasta yöllä heidän poistuttuaan mökille alkoi tapahtua. Jussi tartutti kosken lopusta hienon 2,4kg hieman tummuneen koukkuleuka titin. Se riitti meille tälle reissua. Teno oli tarjonnu parasta mahdollista. Kiitollisina nostimme lakit päästä ja kumarsimme joelle. Näemme taas ensivuonna.





Loppuun pari sanaa kalakavereille. Eli isot kiitokset teille Jussi, Jamppa, Mane, oli aivan huippu reissu ja lähtekäähän ensivuonna taas mukaan. Kauniita paikkoja ja mahtavia kaloja, niitä on hieno pyytää hyvällä porukalla jossa yhteistyö sujuu. 

Se pitää tosin negatiivisena seikkana mainita, etta hälyyttävästi saimme kuulla Norjasta Suomalaisten huonosta käytöksestä. Kuulemma jätetty roskia luontoon ja perseilty muutenkin. Tämän vuoksi en enää kirjoita paikan nimiä tai muutenkaan tarkkoja kalapaikkoja. Ohan se kumma, jos pystyy oluttölkit tunturiin kantamaan, mutta tyhjänä ei enää mahdukkaan rinkkaan. Ei ne pala siinä nuotiossa vaikka kuin kuumat tulet olis. Myöskään kalasaalissaa kannata ahnehtia. Jos on ruokakalat plakkarissa, se on sen jälkeen C&R kalastusta, mikäli jokiveden lämpö sen sallii.
Onneksi kaikki Norjalaiset evät olleet yhtä negatiivisesti Suomalaisiin suhtautuvia, ja joidenkin käsitystä luultavasti onnistuimme kääntämään positiivisempaan suuntaan. Kiitos & anteeksi ja hyvää kalakesää!





lauantai 5. heinäkuuta 2014

Tornio matkakoski

Päiväpisto matkakoskelle Sampon kanssa tarjosi lähinnä auringonottoa. Kalaa näkyi sentään jonkuverran, mutta laskenut vesi on ilmeisesti muuttanut nousureitin lähemmäs Ruotsinrantaa. Juhannuksena sensijaan oli matkakoskella ollut melkoiset mayhemit ja kalaa tullut kuin kuokalla. 
Nyt oli huomattavasti hiljaisempaa ja päivän saldon vain yksi tärppi.