keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Varaslähtö jokikalastuskauteen

Alkoi tässä kevään aikana tuntumaan sellaista kummallista nykimistä heittokädessä ja ajatukset siirtyili huomaamatta yhä useammin virtaavien vesien ääriin. Asiasta kalakavereille kertoessani he ehdottivatkin lääkkeeksi kalalle lähtemistä. Miika heitti, että mennään Ruotsiin, siellä on moni joki jo auki ja kausi käynnissä.

No näinhän me toimmekin ja varasimme laivamatkat länsinaapuriin, jossa kohteena oli eräs kohtuullisen hyvänä meritaimenpaikkana tunnettu joki. Alunperin reissu oli suunniteltu pääsiäiselle, mutta kelit näytti silloin vielä ennusteen muukaan niin kylmältä, että päätimme myöhäistyttää ajankohtaa parilla viikolla. 

Torstaina perille päästyämme ilma ei mitenkään niin erityisen lämmin ollut silloinkaan, mutta selvästi plussalla kuitenkin. Kalastus aloitettiin seuraavana päivänä joen alaosilta. Ensimmäiset laskut menivät sopivaa siimaa ja uittotuntumaa etsiskellessä. Iltaa kohden toimiva siima löytyi ja paikkakin vaihtui joen alimmalle koskelle. 

Siellä tapahtui ensimmäinen kalakontakti, kun ilta-auringon pilkistäessä pilvien välistä, uittamaani punavalkoiseen putkiperhoon iski mukavan tuntuinen kala. Sain väsyteltyä kalan rannalle, josta Miika nappasi sen pyrstöstä ylös. Mittaa vasten lukemat näyttivät tasan 60cm ja taulukosta katsottu paino noin 2,4kg. Punnituspussi ja järkkäri olivat turhan kaukana, joten kännykällä pari räpsyä ja kala takaisin jokeen. Joen säännöissä vain rasvaevättömän taimenen voi nuupata.

Seuraavana päivänä sitten kalastus aloitettiin hieman tavallista myöhemmin ja jatkettiin sitten illasta pidempään. ;) Lämpötila vain kylmeni entisestään ja sää muuttui sateiseksi ja tuuliseksi. Tämä passivoi selvästi kaloja ja nousu jokeen taisi tyrehtyä melkoisesti. 

Koitimme keskittää kalastuksen aina vuorokauden lämpimimpään aikaan ja joka päivä heitimme vähintään 8h. Silti tapahtumia ei enää tullut ennen maanantaita, jolloin keskipäivällä aurinko taas pilkisti hetkeksi esille. Eräällä laskulla isoon kupariputkeen sidottuun bananflugaan iski kala. Lohilenkki lähti ja pari tervävää potkua tuntui siimassa, vaan kala ei kuitenkaan tarttunut. 

Tiistaina lähdimmekin sitten aikaisin aamulla ajelemaan kohti Uumajaa, josta laiva kotiin lähtisi. Hienoista jännitystä vaan aiheutti yöllä alkanut lumipyry kun minulla sattui volvossa olemaan alla kesärenkaat. Aamulla tiet olivat kuitenkin sulat ja kotiin päästiin ilman kommelluksia. 

Tästä paikasta täytyy mainita, että ei ollut miljööltään mikään kovin eräromanttinen kohde, sillä se virtasi ison kaupungin läheisyydessä. Kalatapahtumiakin olisi voinut olla hieman enemmän. Kyllä tuolla kuitenkin sai pahimmat poltteet tyydytettyä ja välineet säädettyä seuraavia reissuja varten.