Perjantaina oltiin perillä huomattavasti aiemmin kuin monesti ennen ja se tuntuikin hieman oudolta kun valoisaan riitti vielä saunavesien ym. askareiden suorittamiseen. Oltiinhan me tosin pari viikkoa perinteistä ajankohtaa aikaisemmin reissussa. Järvivesikin tuntui uidessa lämpimämmältä kun yleensä ja Hossanjoki oli kuivunut lämpimän kesän seurauksena melko liruksi.
Lauantaina kalastus aloitettiin leveänkosken perhokalastusalueelta. Jari ja Jamppa olivat innosta pinkeinä ajaneet kalalle jo aamusta, kun minä ja Antti saavuimme vasta päivemmällä. Pojat olivatkin jo muutaman taimenkontaktin saaneet, mutta rantaan saakka ensimmäinen kala tuli vasta iltapäivällä. Jari onnistuikin tämän 44cm taimenen jälkeen uudestaan heti seuraavalla heitolla, ja sillä kertaa larvaan puraisi 43cm taimen.
Itse uittelin perinteisesti isoja siluettistreamereita aivan pinnan tuntumassa, mutta tapahtumia alkoi tulla vasta kun muutiin streamerin kokoa huomattavasti pienemmäksi ja lisäsin samalla painoa perukkeeseen. Ensimmäisen paremman kokoisen taimenen onnistuin karkuuttamaan, kun pöljyyksissäni pidin liian tiukalla ja provosoin sen hyppäämään. Hypätessä se tietenkin ravisteli itsensä irti koukusta.
Seuraava kontakti oli hieman alempana ja tämä kala pysyi haaviin saakka kiinni. Kollitaimenella pituutta oli tasan 50cm ja painoa 1,34kg ja ottiperhona sama pieni streameri. Sen päätimme kolkata loimukalaksi illan leritulille. Harjuksia tuli myös joka miehellä tasaisesti, muttei mitään kovin suuria. Ilta oli jo pimennyt kun lopetimme kalastuksen ja palasimme mökille saunan lämmitykseen.
Sunnuntaina kalastus aloitettiin vasta päivemmällä ja ensimmäinen kohde oli alakoski. Alakoskella vesi oli myös vähissä ja levää kivien päällä aivan älyttömästi. Levää sai irroitella perhokoukuista melkein jokaisen heiton jälkeen ja välillä painotusta jotui vähentämään perukkeesta. Jampalla kalojen karkuutus tuntui taas jatkuvan kun alakosken loppuliu'usta karkasi hyvän kokoinen taimen. Vaan eipä mies kerinnyt jäädä tapausta harmittelemaan, sillä kohta vapa notkui samoilla jalansijoilla uudelleen. Tämä pysyi kiinni haavinperukoille asti ja pituutta oli vähän reilut 40cm.
Itse onnistuin myös joen vastarannan puolella tartuttamaan hieman alle 40cm kalan ja vähän alempaa muutaman sentin pidemmän. Mittaamaan en näitä alkanut kun haavi oli taas unohtunut mökille. Nopeasti vain koukku pois ja takaisin jokeen kasvamaan. Alakoski oli nopeaa kopaistu ja muillakin tuntui olevan hinku takaisin leveänkoskelle, joten pakkasimme reput ja siirryimme takaisin perhokalastusalueelle.
Se päätös olikin nappivalinta kun Jari onnistui piakkoin väsyttelemään mittataimenen haaviin. Sekin laskettiin takaisin, kun ruokakalan tarvistakaan meillä ollut. Hieman ennen illan hämärtymistä siimani päässä sitten jysähti aivan tosissaan. Aluksi luulin perhon tarttuneen pohjaan, mutta jotenkin kuminauhamaisesti siima kuitenkin jousti. Kohta pohja lähtikin hitaasti liikkeelle ja kun kiristin hieman siimaa, kala ottikin kunnon spurtin ylävirtaan ja hypätä loiskautti korkealle ilmaan. Tässä vaiheessa polveni rupesivat tutisemaan kun kala näytti hypätessään yli 3kg kokoiselta.
Sen jälkeen seurasi raskasta junnausta pohjan tuntumassa, enkä saanuut kalaa sieltä liikkeelle sitten millään. Jamppa riensi onneksi alavirrasta hätiin ja silloin taimen päättikin lähteä koskea ylävirtaan melkoisella kyydillä. Seuraavassa montussa se onneksi pysähtyi ja alko näyttämään hieman kylkeään. Silloin Jamppa huomasi, että se on selästä kiinni! Hieman alkoi ketuttamaan kun haaveet ennätyskalasta haihtuivatkin. Haavissa kala olikin kutistunut kolmenkilon hirviötaimenesta reilu kiloiseksi ja pituutta vain 48cm. Kuvan jälkeen laskin kalan lyhyen elvytyksen jälkeen takaisin, sillä niinhän kaikki kylkikalat kuuluukin päästää!
Pieni pettymys vaikka komea kala.
Sen taistelun jälkeen takki oli jotenkin tyhjä ja siirryin Antin seuraksi laavulle tulistelemaan. Sitä en tosin arvannut, että hetken päästä alavirrassa Jampalla taistelu oli vasta alkanut. Oli kuulemma ollut pitkä ja hikinen vääntö, joka oli päättynyt onnellisesti 55cm taimenen pussitukseen. Vaikka punnitusta ei sillekkään kalalle suoritettu, olisi se kuvan perusteella todennäköisesti suurin saamamme taimen Hossanjoelta.
Jampan 55cm. Painoa todennäköisesti 2kg paremmalla puolen.
Ryhmärämä!
Kotisohvalla juttua kirjoittaessa alkaa jo tuntumaan että pääsisipä äkkiä uudestaa, niin pirun mukavia reissuja nuo on! Kalaa saimme kahden kalastuspäivän aikan todella hyvin vaikka vettä joessa oli ennätyksellisen vähän. Jarin laskujen mukaan 9 kpl yli 40cm taimenta käytimme haavissa ja yhtä ruokakalaa luukunottamatta kaikki saivat vapautensa kuvan jälkeen. Meille tärkeintä on rentoutuminen hienon harrastuksen parissa!
Ensivuonna taas uudestaan. Siihen asti taas kiitokset kalakavereille, Antille, Jampalle ja Jarille!
