26-30.10.2011
Keskiviikkona ilta yhdeksän aikoihin saavuimme Antin kanssa Puolangan mökille lintujahtiin. Sille iltaa ei tosin enää metsään ehditty vaan lämmitimme mökkiä ja tietenkin saunan.
Torstai aamuna aloitettiin sitten tositoimet laattaalta, tutuilta metsomailta. Jo mennessä näkyi puissa kolme metsokukkoa, mikä lupaili hyvää. Mutta päivän käveltyämme saimme huomata, ettei lintuja samoilta tutuilta seuduilta löytynytkään vaan havaintona oli ainoastaan yksi kaukaa lähtenyt metso ja muutama pyy. Tästähän me emme tietenkään lannistuneet vaan vaihdoimme taktiikkaa ja siirryimme illaksi kuvastamaan teeriä erään korkean vaaran rinteeseen josta oli mahtavat näkymät kauas Puolangan korpimaille.
Juuri kun viimeistä samettiteertä nostimme männyntaimen latvaan alkoi vaarojen alangoista nousta kymmenittän teeriä lentoon. Ne kiertelivät pitkin rinteiden reunoja ja lopulta nousivat kaskien laidoille puihin. Osa lensikin melko läheltä meitä, mutta haulikolla ei yltänyt ja kiväärihollille eivät jääneet. Yksi kukko kuitenkin kaarsi kuvillemme ja rinnettä ylöspäin ryömimällä pääsin melkein haulikkohollille, mutta ei aivan. Vaan ihan luontoelämyksenä oli mahtava katsella satoja ympärillämme kierteleviä lintuja.
Perjantai aamuna kello herätti hyvissä ajoin ja suunnitelmana oli teerenkuvastus samalla hakkuuaukean rinteellä, jossa illalla lintuja oli näkynyt. Ongelmana vaan aamulla oli sankka sumu joka peitti näkyvyyden ja selvästi haittasi teerien aamulentoa. Yksi natu otti kuitenkin kuville ja Antti sen pääsi haulikolla poksauttamaan. Kohta erehtyi toinenkin joka pysähtyi vaaran alarinteessä olevaan korkean männyn latvaan. Pilkun ristikolle se saatiinkin ja Antti pudotti linnun noin 130 metrin matkalta.
Lento oli kuitenkin selvästi eilisiltaa vaisumpi ja päätimme lähteä harppaamaan mökin läheisiä metsiä. Metsälenkiltä saatiinkin vielä yksi pyy joka edestäni lentoon hyppäsi. Paluumatkalla erään pienen suokaistaleen reunapuista lähti vielä kolme metsoa vaan niin kaukaa. Mökillä syötiin pikainen välipala, että ehdittäisiin vielä kaskelle teerien iltalentoa odottamaan. Iltalento jäi tosin taas vaisuksi kun koko päivän kestänyt sumu muuttui vielä sateeksi. Pimeällä ajelimme mökille Jamppaa odottelemaan ja saunaa lämmittämään.
Lauantai aamuna satoi vettä, joten herätyskellot heitettiin seinään ja jatkoimme unia vielä jonkun tunnin. Päivällä pakkasimme taas eräreput ja hipsimme metsään. Tälläkeraa lähdimme katselemaan uusia maisemia ja yritimme etsi lintuja kaskien laidoilta kun ei niitä perinteisiltä paikoilta löytynyt. Vaan eipä niitä näkynyt nytkään vaikka kävelimme niin uskomattoman hienoja maastoja, jotka suorastaan haisivat kanalinnuilta. Paluumatkalla pysähdyttiin vielä kyttäämään kuvastuspaikallemme, mutte tuottanut sekään tulosta vaikka joitain parvia ennen iltahämärää näkyikin.
Sunnuntaina meinasi hieman hapottaa kun edellinen ilta hieman myöhäiseksi vänähti, sillä eräällä sattui launtaina olemaan synymäpäivät joita juhlittiin saunoen ja Topi Sorsakosken tuotantoa kuunnellen. 
Metsään kuitenkin taas lähdettiin ja alkumatkasta saatiin pyy reppuun ja samat metsotkin meitä taas goijasi. Kyllä ne osaavatkin aina lähteä niin kaukaa.
Metsään kuitenkin taas lähdettiin ja alkumatkasta saatiin pyy reppuun ja samat metsotkin meitä taas goijasi. Kyllä ne osaavatkin aina lähteä niin kaukaa.
Olihan se taas mukava reissu vaikkei saalista niin tullutkaan. Raikasta ilmaa saatiin kyllä senkin edestä.
Loppukevennyksenä vielä, miksi on hyvä olla hirvimies! 
(Jos vaikka lintuja ei niin sattuisi tulemaankaan)
(Jos vaikka lintuja ei niin sattuisi tulemaankaan)
