torstai 30. kesäkuuta 2016

Jäähyväiset Tenojoelle

Sillä aikaa kun riitely Suomen ja Norjan välillä Tenon uudesta kalastussäännöstä jatkui, me suuntasimme tälle kiistakohteelle kalaan. Jo reissua suunnitellessemme mielessä kummitteli, että tämä saattaa jäädä viimeiseksi Tenojoen kalareissuksi ja reissun aikana tämä tunne vain vahvistui.

Matka alkoi maanantaiaamuna 13.6 ja ensimmäisenä kohteena meillä oli Utsjoki. Tietenkin mennessä otettiin pieni välilasku Haaparantaan, josta mukaan noukittiin lohireissulla välttämättömiä yleishyödykkeitä. Saapuessa ilma oli kuin morsian ja vesitilanne kalastuksen kannalta erinomainen. Kuulemma vettä huilasi joessa samanverran kuin heinäkuun alkupuolella ja lohetkin olivat liikkeellä.

Heti ensimmäisenä iltana soutajia jututtaessamme, saimme kuitenkin kuulla ettei kalaa ollut tullut. Kuulemma käynnissä oleva kulkutus aiheutti sen, ettei lohi pyytöihin ota ja en kyllä asiaa yhtään ihmeenä pitäisikään, kun kulkuttajien rallia joella seurasi. Muutenkin homma vaikutti epäilyttävän tehokkaalta nykyaikaisine verkkoineen ja moottoreineen.

Tästä huolimatta suuntasimme leiripaikan yläpuoliselle koskelle kalaan. Kahden kalastuvuorokauden jälkeen homman juoni alkoi pikkuhiljaa paljastumaan. Lohta ei todellakaan kuulunut saati näkynyt, muille kuin kulkuttajille. Kelikin alkoi muuttua sateisen harmaaksi ja vesi lähti nousuun. Lisäharmia aiheutti kova alavirtatuuli, joka pakotti kalastamaan raskailla sgagit- siimoilla. Tästä syystä eräällä laskulla Jussin Meiser- lohivavasta kuuluikin korvia vihlova pamaus. Eipä kestänyt meiseri sutivaa sgagittia, vaan antautui kolmos sektiolta kuin veitsellä leikaten.

Sinä päivänä leiriin kävellessä ei paljon hymyjä meikäläisten naamalla näkynyt. Ketutusta maksimoi vielä tieto kulkuttajien saaliista, joka oli viimeisenä kulkutuspäivän iltapäivänä klo 14:00 aikaan kohtuuttomat 48 lohta. Mietittyttää mikähän mahtoi olla Utskosken viimeisen päivän lopullinen kulkutussaldo ja mihin paikalliset niin paljon lohta oikeasti tarvii!!? Tietojeni mukaan saaliskalat siihen aikaan ovat vielä enimmäkseen suuria naaraita, eli juuri niitä tärkeimpiä Jies ja Karasjoen emokaloja.

Torstaina ylävirran uudelle kalapaikalle ajaessa sade senkuin jatkui. Paikkavinkin olimme saaneet eräältä leirintäalueen työntekijältä. Edellisen päivän tetsaaminen ukkosmyrskyssä pitkin jokivarren jyrkkiä rinteitä kalapaikkaa etsien unohtui, kun paikka löytyikin aivan tien vierestä. Siinä päävirta kaartoi oman rannan puolelta jossa lohi selvästi nousisi aivan rannan tuntumassa.

Muutamia tittejä ja lohijalkoja näykikin illan aikana ilmassa, mutta siimanpäässä piteli hiljaista puolille yöin saakka. Se on tämä lohenkalastus siitä jännä laji, että yksi pieni silmänräpäys voi muuttaa pohjattoman ankeuden suunnattomaksi riemuksi. Sellainen hetki sattui sinä yönä minulle, kun pirteä lohijalka otti perhoni. Tärppi oli kuin moukarin isku läpi tajunnan, eikä epäselvyyttä jäänyt mikä siellä siimanpäässä koputtelee.

Väsytyksen jälkeen rantakivillä makasi 4,4kg täyttä lihasta. Selvää oli, että tämä kala päätyisi fileiksi. Sen verran on kotiväeltä kuittaulua tullut kalojen vapauttamisesta, että tuliaislohi oli nyt varmistettava. Jo pelkkä keskiruoto oli tässä kalassa niin kookas, että se riitti pienen häntäpalan kanssa kolmen miehen lohikeittovärkeiksi. Loppuyö venähtikin aamupuolelle kodassa peijjaisia vietellessä.

Lauantaina päätimme jättää Utsjoen maisemat ja suunnata kohti ylätenoa. Jälkeenpäin ajatellen tämä liikku saattoi olla virhe, vaikka samalla tavalla vesi nousi koko joen matkalla. Korkeasta vedestä huolimatta seuraava kalatapahtuma sattui Jussille sunnuntaina juuri ennen viikkorauhoitusta. Titti otti tutusta paikkaa Outakosken niskavirran kähkystä. Tosin Outakoskikin oli edellisen talven jälkeen muuttunut melkoisesti. Jäät olivat lananneet niskan karikkoa pitkälle alavirtaan ja tämän vuoksi kalaisaa rantamonttua ei enää ollut.

Myös muutkin ennen niin mukavat paikat tuntuivat muuttuneen. Dalvadaksen mutka on ollut jo monta vuotta täysin koullut paikka ainakin meidän visiiteillä. Toisaalta taas, jos jäät ovat pilanneet mutkan, on teppanasta samasta syystä tullut melkoisen hyvä kalapaikka. Tsulloveihin, emme päässeet koko reissulla vaikka kahteen kertaan kävimme vesitilanteen tarkastamassa. Kovin paljoa ylävirtaan emme ajankohdan vuoksi viitsineet mennä.

Eräänä iltana kalastuksemme keskeytyi sattuneesta syystä ja jouduimme ajamaan vauhtimutkan Utsjoen terveysasemalla. Tältä reissulta palatessa nappasimme tietenkin Annukan grilliltä burgerit ja samalla kuulimme että kiistely tenosopimuksesta olisi päättynyt Norjalaisten voittoon. Tiedä sitten kuinka tosi tämä poromiesten tietotoimiston uutinen on. Jos tieto kuitenkin pitää paikkansa, on se täysi kuolinisku Suomen puolen kalaturismille.

Juhannusaatto valkeni mukavan aurinkoisena. Muutenkin oli pitkästaikaa tunne, että jotain voisi siimanpäässä tänään tapahtua. Iltapäivällä keli muuttui auringonpaisteesta kaatosateeksi. Kesken kovimman sateen, Outakosken niskalta kuului Manen legendaarinen lohihuuto. Tämä tärppi ei ollutkaan harjus, niin kuin monet aiemmat, vaan kohta rantakivillä sätki nätti tintti. Siitä juhannuksen juhlinta jatkui rantakokkoa katsellen ja muiden kalastajien kanssa poristen, pitkälle aamuun.

Juhannuspäivän ilta olikin meille viimeinen kalastusilta, mutta se tarjosi vain pelkkiä tällipottuja. Sunnuntaina pakkasimme auton ja lähdimme kotimatkalle. Tosin Jarmo kääntyi kaamasesta itään, kohti uusia seikkailuja. Lähtiessään mies meinasi, että jos vielä näiden kahden viikon tyhjänpyynnin jälkeen ei tärppiä kuulu, istuu hän lähtöpäivänä autonpenkille ja tirauttaa karvaan miehisen kyyneleen. :D Tätä kirjoittaessa voin kertoa, että juuri saamani tiedon mukaan on Jarmon vapa eilisiltana taipunut syvään ja 107cm/10kg kojamo rantautettu. Eli kyyneleitä ei Jampankaan tarvinnut tirauttaa. :)

Siitä vetäisi kulleverkko kalan Jussin nokan edestä.


Kalastuksen välipalaksi hirvenfilepihvejä, kun ei lohtakaan kuulunut.


Pieniä onnistumisia pitkän tyhjänpyynnin jälkeen. 13 lupaa piti tänä kesänä lohitärppiä odottaa.


Cascabedia narisee.




Tunturista valuvan sivujoen vesi muutti tuossa tenon veden mahtavan kirkkaaksi ja vihertävän sävyiseksi. Tuli aivan finmarkin pienet lohijoet mieleen.


Melko moni "varma" tittitärppi paljastuikin harriksi. Minäkin väsyttelin yli kilon harria pitkänaikaa tittinä, kunnes se hypyssä irtosi.



Mauni vääntää.

...ja tuulettaa. 

Juhannus Tenojoen varrella.






Tarinan loppuun pitää hieman vuodattaa. Jos ei lohipolitiikka kiinnosta, niin nyt kannattaa lopettaa lukeminen.  Ja tätä lukiessa on hyvä muistaa, että nämä ovat vain meikäläisen mielipiteitä ja kokemuksia. Näistä on turha kenenkään loukkaantua.

Nyt kun kiistely tenosäännöstä käy kuumana, on pakko ihmetellä sitä sumeilematonta omien etujen ajamista mitä lohen suojelun nimissä tehdään niin Norjalaisten kun paikallisten Suomalaistenkin toimesta. Tuntuu hullulta kuunnella näitä monimutkaisia suojeluideoita, joilla lohen tulevaisuutta pyritään turvaamaan. On lupamäärien rajoituksia ja kalastusaikarajoituksia ja jos jonkimoisia kommervenkkejä, jotka kaikki voisi korvata yhdellä paljon tehokkaammalla säännöllä; SAALISKIINTIÖ joka koskisi kaikkia!

Ja miksi tuolla peräpohjolassa ei voida ottaa mallia muilta pohjoisilta lohijoilta kuten Ruotsista tai Norjasta. Siellä päämäärä on vain lohen parhaaksi asetettu, ilman että jollakin sääntöjä suunnittelevalla taholla pilkottaa ketunhäntä kainalossa. Nyt tuntuu että norskit tahtovat turistit pois Suomenrannalta, että saisivat itse kalastaa samat kalat mereltä ja turvata samalla paikallisille jokikalastajille parhaat mahdolliset kalastusmahdollisuudet ilman suomituristia.

Myös paikallisten saalisahneus pistää miettimään joen tulevaisuutta. Paikalliset ovat heti nyrkit pystyssä jos heidän "perinteisiin" pyyntimenetelmiin ollaan kajoamassa. Eikö lohensuojelun pitäisi olla kaikkien tahojen yhteinen etu?! Mihin hittoon sitä lohenlihaa tarvitsee tänäpäivänä nuppikuormittain? Kalahan on arvokkaimmillaan joessa lisääntymässä, eikä Utsjoen kaatopaikalla, johon kuulemma on joinain hyvinä lohikesinä käyttämättä jääneet pilaantuneet lohet kipattu.

Pelkkä julkilausuma C&R- kalastuksesta oikeuttaa nuilla korkeuksilla julkiseen ristiinnaulitsemiseen. Tätä ennen munat kuitenkin tervataan ja leikataan lapinleu'ulla rituaalisesti. :) Kuitenkin suurimmalle osalle meistä lohituristeista riittäisi vaikka yksi tuliaiskala kotiintuomisina ja kaikki loput saalista voisin ainakin minä vapauttaa. (Tietenkin olosuhteet huomioiden.)

Ruotsin byskejoella on asetettu päivämäärä jonka jälkeen lohen voi vasta nuupata ja ottaa saaliiksi. Siitä huolimatta satoja turisteja ympäri eurooppaa tulee kalalle tälle joelle ennen ko. ajankohtaa ihan vain siksi, että tuolloin voi saada siiman päähän elämänsä lohen. Ja sen elämänsä lohen voi tuolta saada vain ja ainostaan, siksi että lohta on suojeltu oikeilla keinoilla oikeaan aikaan ja turvattu riittävä määrä nousijoita ja emokaloja.

Tenojoki ei ole koskaan ollut se mahtavin perhokalastusjoki, mutta lohien määrä ja kalastamisen vapaus on aina korvanut hieman miedompia puitteita. Nyt näyttää että tulevat säännöt iskevät siihen turistille kaikkein pyhimpään, eli vapauteen. Jos lohituristi pakotetaan kalastamaan ainoastaan yöllä jollain tietyllä poolilla, on tämä vapaus menetetty.

Tenojoki voisi olla maailman paras lohijoki jos sen ja siihen nousevan Atlantinlohen eteen tehtäisiin oikeita suojelutoimenpiteitä. Niin kauna kuin kaksi päättävää maata tappelee vain keskenään omia etujaan ajaen ei Tenolla ole kovin vailoisaa tulevaisuutta. Siitä ja muutamasta muusta syystä, minä aion tulevaisuudessa kantaa lohituristin euroni muualle. Sinne missä puitteet on kunnossa ja oikeat säännöt varmistavat hyvät lohikannat. Toki näille paikoille mennessä voisi joskus ottaa pienen välilaskun tenojoen rannalle ja jos oikein hulluksi heittäytyy, vaikka luvan verran onkiakkin.


ps. Kirjoitin jutun eilen ja tänään ennen julkaisua tuli tieto, jossa kerrottiin neuvottelujen Tenojoen kalastussäännöistä päättyneen. Poromisesten tietotoimisto siis piti paikkansa ja pahimmat pelot näyttävät käyvän toteen.

Tässä linkki uusiin sääntöihin. http://mmm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/suomi-ja-norja-sopivat-tenojoen-kalastukses-1

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Lohikausi jatkui Ruotsissa

Seuraava kalareissu suuntautui toukokuun lopussa länsinaapurin lohivesille. Reissukokoonpanoon kuului Miika ja Henkka, joista Henkka oli ajellut pelipaikolle jo muutamaa päivää aiemmin. Matkalla kuulimme Miikan kanssa, että tapahtumia joella oli ollut jo kohtuullisesti.

Vesitilanne oli saapuessa oikein hyvä, virtaaman ollessa noin 140 kuutiota ja vedenlämpö noin 12 astetta. Tulevasta kalastusviikosta tosin tuli erittäin kuuma ja vesi lähtikin jyrkkään laskuun ja lämpeni nopeasti. Tämä taisi osaltaan vaikuttaa siihen, että tapahtumat väheni ja karkuutuksia tuli todella paljon. Itsellä ainoa kunnon tilanne sattui heti ensimmäisenä kalastusiltana, mutta tämäkin kala karkasi muutaman potkun jälkeen.

Miikalle ja Henkalle tilanteita siunautui paremmin, mutta ylössaanti oli todella hankalaa. Milloin kala irtosi hetki tärpistä, milloin ne taas yrittivät koskeen, jolloin kelan jarrrun joutui tiukkaamaan niin lujalle, että koukku suoristui. Kalastaminen oli välillä melkoisen raskasta kovasta helteestä johtuen. Muutenkin oman haasteensa asetti raskailla upposiimoilla kalastaminen ja heittäminen välillä todella syvästä kahlauksesta.

Myös jotkut poolit vaativat erittäin pitkiä heittoja ja tämän takia perinteistä takuria joutui kiskomaan kovaa tuulta uhmaten. Se on melkoisen hurja tunne kun tungstenputkeen sidottu putkiperho suhahtaa 5cm päästä korvan juuresta. Vaikka olosuhteet olivat haastavat, oli tämäkin reissu sitä opettavaisempi. Paljon uutta tuli opittua ja uusia kalakavereitä tavattua jokivarressa. Ehkäpä ensivuonna se lohen rantautuskin onnistuu.


Monessa paikassa kalan ottaessa oli ne talutettava pois kosken niskalta. Silti tämäkin karkasi.


Mökki oli likietuisella ja kauniila paikalla.



Näitä heittoja sattui tämäntästä, kun yläpuolella roikkuvia puidenoksia joutui väistelemään.



Pappa-Cederberg kävi kaksi laskua ja molemmilla kala kiinni ja karkuutus. Tonen väsytys oli hurjimpia mitä olen nähnyt. Iso kala veti n.300m täydellä vauhdilla suoraan koskeen. Oli jotenkin voimaton olo katsella kun n.15kg lohi hyppää yli 150m päässä ja painuu suoraan koskeen ja mitään ei väsyttäjä voi tehdä sen pysäyttämiseksi.




Tämä viikko pestään kamppeita kotosalla ja ensiviikolla lohenpyynti jatkuu pohjoisessa, jossa kohdekalat vaihtuvat itämeriläisistä atlantin loheen.