Syksyn ainoa kanalinnustusreissu

Tänävuonna tuntuu kanalintukanta olevan aivan aallon pohjalla ja omassa ja lähiseuroissa maalinnut rauhoitettinkin pikapäätköksellä. Tämä hyvä päätös ei kyllä meidän alueilla enempää perusteluita kaipaa.  Kainuussa sentään lintuja kuulosti olevan hieman paremmin ja siellä pyyntiaika kestikin lokakuun loppuun saakka.

Niinpä lokakuun lopulla kävimme Antin ja Jarmon kanssa puolangalla linnustusreissun, joka jäi minulle tämän syksyn ainoaksi maalinnunpyyntireissuksi. Säät olivat melko surkea, mutta siitä huolimatta märkään metsään puskeuduttiin jokaisena päivänä. Ja näinhän se on, että säätila on vain asennoitumis ja pukeutumis kysymys.

Uutta tällä reissulla oli se, että ensimmäistä kertaa meillä oli mukana koira. Nimittäin Antin ja hänen morsiammensa omistama cockerspanielin pentu Naava. Nuoresta iästään ja pienestä koostaan huolimatta Naava jaksoi yllättävän hyvin metsässä kulkea, eikä tainnut missään vaiheessa alentua ukon kumppareita kiillottamaan. Kaikki pudotetut linnutkin se löysi ja yhden linnun maasta pöläytti, joka meiltä olisi varmasti jäänyt huomaamatta.

Tuloiltana heti hirvenlihakebabit uuniin.

Teeri tipahti pilkulla latvasta n.170m matkalta.

Tämänkin pomppuun pudotetun Naava (aka. musta barbaari) löysi.

Haulikon paukku jota voi jo hieman kehaista.

Federalin kuvio 30 metristä.

Syyskalalla ylimaissa

Syksy on kyllä monesti vuoden parasta kalastusaikaa, jos vain kelit sattuvat kohdilleen. Ei ole liian kuuma, eikä itikatkaan enää haittaa. Joi'ssa riittää sopivan viileää vettä ja kalatkin tankkaavat talven varalle.
Me kävimme Jarmon kassa lokakuun puolenvälin jälkeen vuoden viimeisen harjuksenpyyntireissun koillismaan suunnilla eräällä pienellä erämaajoella. Vettä tällä reissulla joessa riittä jopa hieman liikaakin. Ilma oli kuitenkin mitä parhain ja kalakin oli jokseenkin otillaan. Tässäpä pari kuvaa.

Mun uusi "kesäasuntokin" palveli loistavasti keväästä myöhäissyksyyn.