sunnuntai 31. elokuuta 2014

Hossa VIII

Syksyn taimenenkalastusreissu hossaan on taas takanapäin. Hauskaa oli vaikka Antti puuttuikin perinteisestä kokoonpanosta. Kelit olivat syksyisen mukavat, eikä ainakaan helteestä tarvinnut kärsiä. Joessa tosin oli vesi melko vähänä. Ensimmäinen kalastuspäivä alkoi erittäin lupaavasti kun Jari tartutti kosken lopusta hienon 57cm taimenen. Vaan emmepä arvanneet sitä, että se jäisikin reissun ainoaksi kunnon kalaksi.

Jarmo karkuutti illalla yhden taimenen ja samoin kävi itsellenikkin. Pintakiven vierestä aivan rannasta steamerin perään loikkasi ison näköinen kala ja seuraavalla heitolla se tarttuikin perhoon. Kala oli useamman potkun kiinni, kunnes perhosiima löystyi. Kyllä siinä useampi kirosana taas pääsi, mutta varsinainen v****us iski vasta seuraavana päivänä kun joelle kävellessämme, eräs kalamies perkkasi 62cm pituista taimenta siinä kohdalla josta itse eilen karkuutin. Kaveri näytti vielä tarkan paikan, josta se oli tarttunut ja varstihan se oli sama kala.

V-käyrä onneksi laimeni taas illalla kun istuimme pimeässä yössä, jota nuotion liekit hieman valaisivat ja kuuntelimme kuikan huutoa tyyneltä järveltä. Onhan nämä vain sellaisia reissuja joita on talven pimeinä iltoina mukava muistella. Kiitokset taas kalakavereille seurasta.



Harjus oli välillä kovallakin syönnillä.


Ampparitkin osasivat arvostaa laatuolutta.



Jarin 57centtinen ja painoakin 2,2kg


HossanJallu on ehtivä kaveri. Yht'äkkiä mies oli kadonnut koskelta ja käynyt nappaamassa suvannosta komean syyshauen.


Illalla reenattiin tuplakätisillä heittämistä mökkijärven rannassa.



maanantai 11. elokuuta 2014

Pulujahtia

Kävin maanantaina kuokkimassa Jarin kyyhkyapajilla. Pyynti aloitettiin aamusta kahden ukon ja yhden koiran voimin. Lento oli aivan kohtuullista, mutta miesten osumaprosentti ei. Myöskään Hilma ei toiminut ollenkaan. Näköjään koira oli unohtanut vuodessa, kaikki mitä viimesyksynä reenattiin. Muutama lintu sentään aamupassista saatiin.

Illaksi siirryttiin sitten eri paikkaan ja noutajakin vaihtui tuomivampaan, sillä Henkka lähti mukaan passiin. Nyt alkoi ukotkin osumaan ja lintuja kertymään pikkuhiljaa. Siitä tulikin lopulta oikein hieno ja onnistunut iltalento. Alla muutamia kuvia.

Kyyhkyn kuva puuhun.




Tämä noutaja toimi paremmin.








Ja kuva alas.

perjantai 8. elokuuta 2014

Kutsuu mua kuusamo.

Paanajärveläistä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan ja kuuluhan kuusamon reissu jo vuotuiseen perinteeseen. On aivan mahtava tunne kalastaa pimeässä kanjonissa ja odotella tärppiä. Sitä sai taas odotella aivan turhaa, mutta kyllä se joskus vielä tapahtuu.

Kelit olivat melko kuumat ja teltassa nukkuminen päivällä hikistä. Iso helpotus oli teltan päälle varjoksi aseteltu pressu, ilman sitä ei nukkumisesta olisi tullut mitään. Illasta kun kävelimme joelle, ei vaatetta viitsitty pukea uimashortseja  ja kenkiä enempää. Muutamia vaeltajia näytti meidän vaellusvarustus hieman huvittavan.

Ainoa kalatapahtuma sattui eräälle paikalliselle perhokalastajalle, vaan tämäkin tilanne päättyi katkenneeseen perukkeeseen. No sain minä muutaman komean harjuksen lohipinturilla.  Eräänä aamuna kun aurinko oli jo noussut ja teimme lähtöä takaisin leiriin, kuului sälkäni takaa joelta iso mosaus. Taisi taimen käydä vilkuttamassa pyrstöllää huomenet ja toivotti ensivuonna uudelleen.





tiistai 5. elokuuta 2014

Maurin mailla

Maurilla tarkoitan tässä yhteydessä Jopen sketsihahmoa Äkäslompolon Mauria, joka on kuulemma tuonut porotkin lappiin. Mauriin emme kuitenkaan Jatan kanssa törmänneet vaikka kylilläkin liikuttiin. Vaikka reissun aiheena olikin enempi patikoiminen, niin kalassakin ehdimme yhtenä iltana käväistä.

Kalastusta tosin sotki edellisen illan ukkoskuuron nostattama jokivesi., mutta sainpahan sentään hyvän tilaisuuden iskeä Jatalle perhovavan kouraan, Hyvinhän se heittäminen alkoi alun ihmettelyn jälkeen sujua. Tässäpä hieman kuvia Ylläksen maisemista.




Seuraavana päivänä käytiin ostamassa Jatallekkin core- lenkkarit.



Jatta lähdössä kalalle...



...Ja kalalta tulossa. Ei vissiin kahluusaappailla ollut hyvä kävellä. :D


Pirunkurun nousu sai muutaman hikikarpalon nousemaan otsalle.




Vaan perillä Kesänkitunturin huipulla alkoi taas hymyilyttämään.