Kutsuu mua kuusamo.

Paanajärveläistä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan ja kuuluhan kuusamon reissu jo vuotuiseen perinteeseen. On aivan mahtava tunne kalastaa pimeässä kanjonissa ja odotella tärppiä. Sitä sai taas odotella aivan turhaa, mutta kyllä se joskus vielä tapahtuu.

Kelit olivat melko kuumat ja teltassa nukkuminen päivällä hikistä. Iso helpotus oli teltan päälle varjoksi aseteltu pressu, ilman sitä ei nukkumisesta olisi tullut mitään. Illasta kun kävelimme joelle, ei vaatetta viitsitty pukea uimashortseja  ja kenkiä enempää. Muutamia vaeltajia näytti meidän vaellusvarustus hieman huvittavan.

Ainoa kalatapahtuma sattui eräälle paikalliselle perhokalastajalle, vaan tämäkin tilanne päättyi katkenneeseen perukkeeseen. No sain minä muutaman komean harjuksen lohipinturilla.  Eräänä aamuna kun aurinko oli jo noussut ja teimme lähtöä takaisin leiriin, kuului sälkäni takaa joelta iso mosaus. Taisi taimen käydä vilkuttamassa pyrstöllää huomenet ja toivotti ensivuonna uudelleen.